sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä

Pääsin tänäviikonloppuna puutarhahommiin. Aloitettiin syksyllä kasvimaan värkkiminen kun armas naapuri kysyi, tarvitaanko me multaa. No totta mooses ja niin multa saapui tontille (naapuri kaivoi pellolleen ojaa ja sieltä sitä maata siis riitti meillekin). Ihmettelin eilen vähälumista talvea ja huomasin, että kaikennäköstä ruohoa pukkaa tulevasta pellosta. Hirvittää vähän että millanen savotta tästä vielä tulee ens kesänä, meinaan muutama rikkiksen siemen ja juurenpala tuolla muhii.

Siellä ne vaanii tilaisuuttaan, osa kokeilee jo onneaan.



Olen kasvattanut muutamia alppiruusuja ja atsaleoja siemenestä. Ensimmäiset kylvin muistaakseni kuusi vuotta sitten ja tänä kesänä yksi yritti kukkia. Ajoitus oli itseni kannalta huono, rehu tuuppasi kukintonsa keskellä viikkoa ja viikonloppuna mökille palatessani oli vain rippeet jäljellä. Jotain violettia siinä ehkä oli.. Pienimmät puskat ovat tikkuaskin kokoisia, kuten tämä atsalea, joka ei ymmärrä talveentua ollenkaan. Senhän pitäisi ensin kokea ruska ja sitten pudottaa lehtensä. Tämä pikkuinen tuuppaa sen sijaan uutta lehteä.



Pillimehutauko


Hän on kivinokkeli, joka on sitkeästi pesinyt mökkirannan reunalla ison kivikuution päällä jo monta vuotta. Siinä se tänäänkin hautoi kivisiä muniaan, vaikka viisi tai kuusi vuotta sitten sen rautalankatöyhtöä taivutellessani kuvittelin askartelevani yhden kesän iloa.



Ja lopuksi vielä kättentöitä. Mulla pyöri kotonurkissa suorastaan ärsyttävä kasa kangassilppua, joita en raskinut heittää pois, koska niistä voi saada vielä jotain (käsityöihmiset ainakin tunnistavat tämän olotilan). Välillä oli omakin usko koetuksella, mutta joulun vapailla ajelutin silpekasan mökille ja tikkasin niistä paloja unelmieni tilkkupeittoon. Silppuläjä pieneni jonkin verran ja niistä syntyi 24 uutta kirjavaa hirsimökkitilkkua. Syntyi kultaa paksasta toisin sanoen. Tilkkujen taustapuoleen sain hassattua erästä harmitus-kangasta, joka oli liian haalistunutta mihinkään kunnon työhön, mutta jonka poisheittäminenkin ärsytti ajatuksena, olinhan maksanut siitä nettikirpparilla muutaman euron ja itellakin oli ottanut siivunsa. Nyt sekin sai tärkeän tehtävän uudessa elämässään.


Mökkiompelukone on äitimuorilta lainattu Husqwarna, yhtä eläntäny mitä viimeisin käyttäjänsäkin. Mutta silti maailman paras kone, ihanan hiljainen ja siisti.



maanantai 23. joulukuuta 2013

Pukkia ootellessa

Tänäpä tehtiin vähän joulusiivoa. Tuli vähän ylimääräistä pyykättävää, kun Kiljunen alkoi heti aamusta laattahommiin, ykäili muutaman kerran ja kuumettakin mittasin, mutta iltapäivällä poika koki joulun ihmeen ja tokeni perusriiviötilaansa ihan yhtäkkiä.

Tuunasin kerrossänkyä strömsö-verholla. Tajusin että joku onneton on joskus mennyt saksimaan maailmankaikkeuden hienoimman kankaan simmottis päin, että sydämet killuu ylösalaisin. Siksiköhän verhot on säilyneet tähän päivään asti ihan tehtaan tärkissä? No, joka tapauksessa kuosi on vallan namunen väärin päinkin ja lapset ei tuntuneet asiaa noteeraavan millään lailla. Viidakkomajan verhoiluun se sopi mitä parhaiten. Ehkä joskus saksin joksikin muuksi.

Yllättävän helposti nukkumatti tuli vaikka huomenna on ehkä vuoden jännittävin päivä.


tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulukiireitä

Parit joulumyyjäiset, pukkisalaisuuksia ja synttäreitä, niistä on hyvän eukon tyttären joulukuu tehty. Blogi on ollut heitteillä, huoks. Mutta nyt jotain pientä kuitenkin vielä ennen pyhiä. Esikko meni syntymään juuri ennen joulua, ihan niin kuin isänsäkin ja siksi säätöä riittää kolminkertaisesti tässä joulun alla. Päätin joskus, että teen lapsille omat juhlaviirit, jokaiselle erilaiset ja omiin juhliinsa räätälöidyt. Nuorin (pääsiäisen aikoihin juhliva) sai viirinsä viime keväänä. Saksin hänen lippunsa keväisistä kuoseista, keltaista, vihreää ja nimikkoeläimensäkin kuoseissa vilahtaa. Esikon viiri valmistui viime yönä. Löysin jouluun sopivia kankaita, punaista, valkoista ja ruskeaa ja pariin lippuun osui esikolle esikon kukkiakin. Keskihemmon viiri on vielä tekemättä, mutta onhan tässä onneksi juhannukseen saakka aikaa. Kunkin viiri sitten ripustetaan paraatipaikalle aina kun juhlapäivä alkaa olla ajankohtainen.


maanantai 2. joulukuuta 2013

Hyhmää ja haipakkaa

Kaveri ystävällisesti huomautti että "Sun ploki on kuallu". No kyllä täällä taustalla henki pihisee, mut kauheen nopeeta menee aika hirvee kiirus koko ajan kun pitäis Pukkia autella ja samalla hoitaa yrityksenkin jouluhässäkkää kunnialla. Viikonloppu relattiin kuitenkin korvessa taas ja ei oo kyllä kesää jäljellä, vaikka mistä vinkkelistä tarkastelis. Lampikin kehitti jäähileisen pinnan. Kesällä toi lätäkkö on ihanan raikas vilvoittava keidas (siis todella vilvoittava, avanto se on meinaan mun mielestä silloinkin), mut hämärässä ja kylmässä siitä tulee vähän pelottavakin. Pimeällä se on semmonen ammottava iso musta aukko. Ostettiin vähän aikaa sitten poiju ja tarkoitus olisi upottaa se keskelle lampea. Talvella vietäis jään päälle kivimötikkä, johon poijun köysi kiinnitetään ja sitten vaan odotellaan että keväämmällä kivi mulahtais köysineen jään läpi ja pohjaan. Poijusta lähtis köysi rantaan ja sen tehtävä olis olla turvana uimareille. Mä en itse uskalla kovin kauas haahuilla uimaportaista, koska pelkään että vedessä iskisi pohjekramppi (se hyytävä vesi nääs).






Kaveri sanos että tarttis pojalleen essun. Semmosen rypemistä kestävän oikeen. Kaivelin kaapista just miehen kokoisen palan Ikean legendaarista kettukangasta ja valkosta pulia sipaisin toiselle puolelle. Nyt voi herra A sitten rötvätä kakkutaikinoissa ihan huolella. A:n äiti laitto essusta kuvan uuden käyttäjänsä päällä:

Toi "kettukangas" on kyllä vekkulia, harmi, ettei sitä enää tehdä.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Päivän heräteostos

Heilahdettiin koko kööri yhellä Turun kirpulla tänään, kun sinne suunnalle oli muutenkin asiaa ja jos olisin rikas, olisin ostanu sieltä törkeen hienon superkuntosen ritarikattilan, kalakattilan tai jonkun muun hienon retroklassikon, mutta koska olen köyhä kurjimus, piti tyytyä pikkasen vaatimattomampaan. Tässä uus piparipurkki, Erik Koldia. Sit viikon vinkkinä, älkää tehkö niinkuin rakas äitimuorini (terkkuja vaan mammalle jos luet tämän <3 ), että alkaa putsaamaan tämmöstä kuviollista muovipurkkia kynsilakanpoistoaineella...



Jos joku huonekasviasiantuntija tätä lukee, niin kuulisin mielelläni, mikä tämä köynnöstävä(?) pilkullinen rehu on laatuaan. Huomasin tänään, että se on innostunut kukkimaan. Kuvassa sormi tulitikkuaskina ja kuten siitä voi päätellä, aika pieni kukka tällä rehulla.





tiistai 5. marraskuuta 2013

Essu ja käsveska

Onnee vielä kerran sinä ihkuli supermama jolle tekaisin lahjaksi essun. Niitähän ei voi olla perheen emolla liikaa ikinä. pistin puoliksi vanhan Finlaysonin liinan ja tein sitten innostuksissani essuja kaks kappaletta oikein. Tässä toinen, jonka loppusijoituspaikkaa vielä arvon. Yläasteen kuvaamataidon ope joskus sanoi, että mulla on absoluuttinen värisilmä. Vieläköhän se olis sitä mieltä?

Ja se käsveska. Tai olkalaukkuhan toi oikeastaan on ja ihan mukavan kokoinen sikäli, kun pitää aina raahata kaikennäköstä roinaa mukana, vaippoja, varavaatteita ym. mihin sitten menenkin. Mutta ei tuo lopulta NIIN iso ollut, mitä lehden kuvasta luulin. Amy Butler-kassin kaava löytyy SK 3/12 lehdestä. Kangas on sama, josta tein aikaisemmin mökkisäkin. Vieläkin sitä jäi pikku siivu. Ja jos joku vaikka sattuis tietämään kuka tämmöstä kuosia on tehnyt ja koska, niin saa kertoa mullekki! Nuo Amy Butlerin kuosit on oikeen söpöjä ja raikkaita, mutta mä tykkään ehkä enempi vähän räväkämmistä.


Sisälle tein taskun, tommosen läpän ja harjoittelin vetskarin laittoa tavalla, jota en ennen ole kokeillutkaan.
Sisus on vanha pöytäliina sekin, tais olla Finlaysonia kans.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lokakuun loppu


Eilen lykästi. Juuri kun olimme lähdössä mökiltä kotiin, bongasimme maisemista hienoja eläimiä tontin kulmilla. Kaivelin nopeasti kameran jostain kassin pohjalta ja sain räpsittyä muutaman kuvan. Olennot polskivat häiriintymättä, sen verran kaukana olimme.


  Alla olevat ovat pyökkejä. Olen ne siemenestä kasvattanut muutama vuosi sitten ja suurin on jo melkein itseni korkuinen. En tiedä ovatko pyökit jänisten suosiossa talvisin, mutta ainakin toistaiseksi jyrsijät eivät ole kiinnostuneet taimista. Toivottavasti onni jatkuu.


Yksi haave on saada metsä kukkivaksi alppiruusuilla ja atsaleoilla. Niitä on myös aika helppo kasvattaa itse siemenistä, olenhan itsekin onnistunut. Rhodojen kukintaa saa odottaa jonkin aikaa. Vanhimmat itse kylvämäni rhodot ovat saman ikäisiä eskarilaiseni kanssa. Tänä kesänä yksi atsaleoista kehitti nupun. Kukkaa en ehtinyt harmikseni näkemään, koska H-hetki osui sopivasti viikolle jolloin en ollut paikalla.


Yllättäen sain viikonloppuna kulhollisen suppiksia. Niitä siis tuli sittenkin. Ei paljon, mutta muutaman sopan verran nyt kumminkin.

Me eletään taloudellisesti epävakaata aikaa. On suunnitelma A, suunnitelma B, varasuunnitelma C. Yksi vaihtoehto tiukan paikan tullen on muuttaa mökki vakituiseksi asunnoksi. Se vaatinee ainakin paperinpyöritystä, porakaivo pitäisi tehdä, rakennus pitäisi eristää lisää jne jne. Ehkä vähän varovasti jopa toivon sellaisia "huonoja uutisia", se saattaisi olla alkusysäys jollekin uudelle ja paremmalle, jonka päättämiseen ei ainakaan ihan vielä rohkeus riitä.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Mökkisäkki

Sain sen vihdoinkin tehtyä, siis jättisuuren säkin mökkiromppeille. Tämän lauman kanssa reissatessa vaatteita, pyyhkeitä, vaippoja ynnä muuta pitää kuskata mukana hirveitä määriä ja olen jo kauan aikaa miettinyt, että jottai tarttis tehdä sille, että nyt kannamme mukanamme joka kerta 147 kauppakassin kokoista nyssäkkää, ja perillä sitten arvotaan, kenen sukat oli missäkin ja minkä kassin pohjalla olikaan ruokalaput. Surrur-Tee oma Marimekkosi-kirjassa on hyvän kokoinen nyssäkkä tällaiseen tarpeeseen. Joskus lainasin sen kirjastosta ja tein kokeeksi sellaisen yhdestä Ikean kankaasta. Se tomii nyt lastenhuoneessa puujunarataosien säilytyspaikkana.

Tässä mökkisäkki. Kangaskin on aikast komee. En tiedä kenen valmistama, mutta hitsin tukevaa puuvillaa ja luultavasti aika vanhaa (mutta taas kerran hyvin säilynyttä). Sisäpuolella on niinikään vanhaa (satiini-) puuvillaa, kun löytyi just eikä melkein sopivan kokoinen pala tuohon. Alemmassa näkyy sisäpuolen kangas ja lentokone toimii tulitikkuaskina.



Melkeen vois vielä tikata kolmannenkin tämmösen. Meinaan sulloin tuonne pienimmän vaatteet ja kestot viikonlopun tarpeeseen ja niistä se melkein täytty tuokin.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Tablettikotelo eräälle nuorelle neitille

Yhdet synttärit on taas merkattu kalenteriin lähitulevaisuuteen ja kun sankarin äiteeltä tiedustelin lahjatoiveita, niin tablettikotelo olis kuulemma tarpeen. No, semmonen siis. Värillä ei väliä, kunhan on pinkkiä. Kaivelin kaapista Ikean legendaarista kettukangasta ja toivon, että metsänelukka puhuttelisi sankaria. Kotelon pinkkiysaste ei ole huima, mutta arvelin, että eläimellinen kuva voisi kuitenkin olla leidin mieleen. Pikku moka meinas sattua siinä, kun tajusin vähän liian myöhään, että läpykkä, jolla systeemi suljetaan, osuu juuri oravan naamaan. Siinä kohtaa piti tehdä hätäratkaisu, kun en jaksanut alkaa purkamaan hela hoitoa ja tein pienen taitteen läpyskän päälle. Tekevälle sattuu, minkäs teet.

Hirveen aikasin tenavat aloittaa näitten vimpaimien käytön. Meille vanhuksillekki esiteltiin ennen eskarin alkua infotilaisuudessa koulun tarjoiluvaunu jolla kuljetetaan tabletteja luokasta toiseen. Siis eskarissakin. Kohta tenava saa opettaa mutsille tietotekniikkaa.

torstai 17. lokakuuta 2013

Kukertava kolttu

Tikkasin valmiiksi simppelin mekon itelleni kaavalla, joka jostain syystä pomppailee ajatuksiin silloin tällöin. Ompelin mekon kahdesta kappaleesta (ohjeessa tosin oli etu- ja takapuoli keskeltä kahtia, mutta tajusin sen vasta kun olin jo saksinut omat kappaleeni). Tässä ei ole vetoketjuja, eikä muitakaan hilavitkuttimia (no, ohje neuvoi laittamaan vyötärölle kumpparikujan, mutta sekin nyt jäi kaikessa laiskuudessa tekemättä), ei edes minkään sortin muotolaskosta löydy. Mekko on sen verran väljä, että siihen vain pujahdetaan sisään. Vaikka vaate onkin vähän kaapumainen, tykkään silti. Ja onhan se mukavan armollinen  keski-ikäistyvälle triplasynnyttäjälle.. Kovin on syksyinen väri kankaassa. Valitsin vähän hiutuneen lakanakankaan, sellaisen ihan kivan, mutta joka ei niin kauheasti kirpaisisi, jos vaikka tekele ei olisikaan ollut mieleinen. Siltä varalta, että joku nyt inspiroitui, niin kaava löytyy SK 4/13 lehdestä. Vyön nappasin takistani, sellainen pitäisi vielä tehdä mekolle kaveriksi.


maanantai 14. lokakuuta 2013

Tiputakki

Tässä parin illan puhteena ipanan takki Ikean lintukankaasta, jota joskus ostin siivun ihan vaan, koska se oli niin kiva kuosi. Nyt päätin tehdä siitä jotain. Tämä on kesäversio, eli ei kummempaa toppausta, pelkästään päälipuolen paksu puuvilla ja sisäpuolen vuoriin hävitin naapurilta saamani palan jonkinlaista verkkarikangasta. Tuokin oli sellainen "mahtaako tälle tulla koskaan käyttöä" -kangas (se verkkari siis), mutta tuohon se olikin oikein oivallinen. Sekin käy lämpimästä kerroksesta, kun ei ihan ohutta ole kuitenkaan. Mä olen sitä mieltä, että semmosta kangasta ei olekaan, mille ei olisi jotain sijaa missään. Aina välillä tosi oudotkin kappaleet yhtäkkiä ovatkin tarpeellisia. Niinku vaikka aiemmin postaamani linnanneitohamonen ysäriverhoineen.

Tiputakki ei jää tähän huusholliin, vaan menee hetkeksi lahjajemmaan. Mutta en paljasta että kenelle tuo liikahtaa, saatte te hullut jännitystä elämäänne :P



Huomatkaa värikoodatut nepparit. Tää on isiä varten, kun niille pilttien pukeminen on aina vähän hapokasta jotenkin.

torstai 10. lokakuuta 2013

Teetä ja sympatiaa jaossa!

Rynttyliisalla arvonta KLIK!



Vaaauuuuu! Olisin tarvinnut tätä tänään, kun aamulla totesin kahvin olevan loppu. Kyllä oli karaisevan karmaiseva kokemus.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Uuuuh ihhanaa retroa

Nyt tuli pakottava tarve blogata makuuhuoneen verhot, kun aamuarska loimutteli niiden takaa taas kerran ja huokaillen ihastelin taas noita. Vaikka nuo ovat käytettynä hankitut, ne ovat varsin uudenkarheat olemukseltaan (yksi syy, miksi suosin retroa, on se, että ne kestää ja kestää ja kestää ihan eri tavalla kuin nykyiset tekeleet). Olisi kiva tietää, kenen valmistamat nuokin ovat. Olen nähnyt nettikirpparilla myytävän myös vihreää versiota näistä. Kangas on sellaista paksua neulosmaista, jonkin sortin sekoitetta kai. Näen kuvioissa laivan hytin ikkunanäkymiä, taikka pyrstötähtiä. Olisi kiva tietää, mitä kuosin suunnittelijalla on itsellään ollut mielessä. Jos pitäisi kuvailla kuosia jollain adjektiivilla, tulee mieleen sana "väkevä".


Kahvi loppus eilen ja muistin tänä aamuna vasta. Kräääääh.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kurmeeta taas

Rynttyliisalta tuli haaste että näytä jääkaappis. Siin sitä on nyt ihmeteltävää.
On se kyllä aika sekanen.


 Maito on aika vähissä taas. Kaalin puolikas pitäis valmistaa ennen ku se valmistaa ite ittes. Mun pitikin kysyä ukolta että miks se bulgarian jogurttia osti, kun se ei mitenkään kuulu meidän perusmuonaan enkä ole suunnitellut mitään siihen liittyvää. Alalootassa on jotain rehuja, mutta en nyt muista mitä. Kesäkurpitsaa ehkä. Ja joku retroporkkana.


Ohhoh, mikäs se tuolla alaoikealla kuiskuttelee?

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Olipa ilmanhaltijat kerrankin suosiollisia viikonloppuna. Päästiin juhlimaan erästä neitoa parhaassa 4-v. iässään ystävien mökille. Oli saappaanheittoa ja aarteen etsintää, siilikakkua ja ilmapalloja. Jee!

Kyllä maalla on mukavaa.

Ompelin päivänsankarille linnanneitomekon. Materiaalit olivat pääasiassa vanhoja verhoja viime vuostuhannen lopulta, etuosan ja hihojen kangas ehkä vanhempaakin tuotantoa. Ysärikuosit ei yleensä niin sykähdytä, mutta prinsessojen helmoihin ne sopii kuin vaahtokarkki 4-vuotiaan suuhun (ja kiitos vain kovasti te, joilta olen nuokin kankaat saanut, jos nyt satutte lukemaan tätä!).







perjantai 4. lokakuuta 2013

En halua valittaa mutta perä repes

Kyllä taas tuli ostettua paskaa laatua. Cittarista villasukkikset, niinku paketissa luki. No, kotona hokasin, että villan osuus on 20% ja loput jotain modaalia. Nyt kun kiskoin ne jalkaan yhden pesun jälkeen, niin tajusin äsken, et persnahka kitkaa puupenkkiin, vaikka pitäis olla sukkikset siinä välissä. No nehä oli revenny saumastaan. Ja koko on xl, kun aattelin, että jos lahkeet kerrankin riittäis. Riitti ne, mut aloitinko mä karppauksen sit kuitenkin liian myöhään vai? Pitää kysyä tätä vielä sukkisten valmistajalta.

Kalsareissa lukee "Elämä on laiffii". Kettuileeks nekin mulle?

torstai 3. lokakuuta 2013

Humppilaa ja kaalinkatkua

Joskus muinoin satuin löytämään kirpparilta sopuhintaan hyvän läjän lasisia vihreitä ruokalautasia, joissa on kuplia siinä lasin sisällä. Saattavat olla Humppilan Talonpoika-sarjaa, mutta varmaks en voi sanoa, kun ei niissä mitään lukenu. Noh, tykkään niistä kovasti ja ovat meillä semmosia pyhälautasia olleet. Olen miettiny, että sitä sarjaa olis kiva saada lisääkin. Noita paksuja kuplalasilautasia näkyy aika useinkin kirpuilla, mut ne on poikkeuksetta yksittäiskappaleita ja monesti aika suolaisen hintasia mun kukkarolleni. Pari vähän erisävyisen vihertävää kuplalautasta ostin vielä myöhemmin.

Nyt sitten sattukin mäihä, kun yhessä Fb-kirppiksessä ja noutomatkan päässä joku halus ruskeista Humppiloistaan eroon. 12 lautasta ja 11 lasia. Nyt ne on mulla täällä ja kyllä maistu kaalilåda hyvältä, kun testasin (paljon paremmalta, kuin noista särkymättömistä 90-luvun hobbyhall-lautasista esimerkiks).

Tää on sitten karpimpi versio. Meinaan päätin että nyt joku roti tähän elintasoon.

Ruskeat Humppilat ja vihreät ehkä-Humppilat ryhmäkuvassa. Näissä ruskeissa oli tarratkin jäljellä. Jostain luin, että Talonpoika-sarjaa on tehtailtu 70- ja 80-luvun taitteen molemmin puolin. Korjatkaa, ken tietää tarkemmin (Noita laseja kun kattoo, alkaa tekemään mieli kaljaa.).


Ja anteeks vielä naapurit tosta kaalista.  Viimeksi kun mä rävelsin kaalilaatikkoa, sen haisto rappukäytävässä 3 tai 4 päivää aika vahvasti.

Muoks vielä. Koska mä en oikeesti ole mikään sisustusblogisti ja keittiökään ei ole mukavuusaluettani, niin tästä postauksesta tuli jotenkin kumman stailatun oloinen omiin silmiini. Arkitodellisuus on jotain muuta. Kaikki penskat kieltäytyivät kaalikurmeestani ja esikko alkoi omatoimisesti rakentamaan herkkuateriaa lihapiirakasta. Kiitos vaan pennut, kyllä kannatti taas mutsin raataa..

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ei mahtunu mulle

Löysin kerran kirjastosta lainaamastani "Villit silmukat, päähineitä" -kirjasta hienon kypärämyssyn (siis aikuiselle) ja päin vastoin kuin yleensä, aloin tekemään sellaista ja sain sen jopa valmiiksi. Hirveen kiva se on, mutta ei se kyllä mun päähäni mahtunu. Mutta syytän siitä taas itseäni, koska en malttanu ottaa selvää minkä paksuiselle langalle ohje tarkalleen ottaen oli, saati mitään mallitilkkuja alkanu tekemään. Esikollekin se oli vähän kippana. Onneks se näyttää menevän sentään tuolle 1-vuotiaalle, niin ei ihan koristeeks jääny. Kyllä mulle kelpais vielä itellenikin tommonen, mutta sen verran kiirusta pitää, et mahtaaks sitä keretä ees eläkkeel, pruukaa näit projekteja kasaantumaan jo sinnekin ihan liiaks?

Tämmöne (petrooli on muuten mun lemppariväri, uuuh):
Kuvan muokkasin ihan itte, kun koitan pitää noi syyntakeettomat jälkeläiset vähän anonyymimpinä blogissa.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Olen liikuttunut

Nimittäin muutamia päiviä sitten sattui sellainen tapaus, että aivan tuntematon rouva soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut hänen vanhoista liinoistaan ym. kankaista, joita hän on nyt siivoamassa kaapeistaan pölyttymästä (hän oli nähnyt erään yritykseeni liittyvän lehtijutun, jossa kerron innostuksestani kieppikankaisiin). No totta mooses! Kuulemma roskikseen päätyvät, jos ei nyt ottajaa löydy. Lähdin kävellen tavan kangaskauppakassini kanssa, mutta piti tehdä vielä seuraavana päivänä uusi noutokeikka. Liinojen ja verhojen lisäksi mukaan tarttui hiukan muutakin ompelurompetta.

Pumppu sykähti muutaman ylimääräisen tahdin, kun näin rouvan pinossa nämä pari pientä keväisen väristä liinaa ja ihan yberretrot kappaverhot. Pyörryttää vieläkin. Alavasemmalla on paketillinen ommeltavia neppareita.


Kattokaa nyt tota nepparipakettiakin. Noita on monta liuskaa päällekkäin ja varsin eteerisen näköinen tyttönen kaiken keskellä. Melkoisen hieno setti, raskiiko noita edes käyttää, kysyn vaan. Mansikkainen huivi ja verhot samasta aiheesta muuttivat myös meille.


Rouva antoi myös pois läjän käsin taitavasti virkattuja pitsejä. Osa omatekemiä ja osa kirppareilta haalittuja.


Paljon muutakin kannoin nyssäkässäni kotiin, tässä oli vain muutama valikoitu herkkupala.
Olen todella otettu ja kiitollinen ja iloinen ja vaikka mitä. Todellakin. Ihan pakahdun. Kiitos kaunis sinä ihana emäntä samalta kylältä, jos tunnistat itsesi. Olen vieläkin niin pökerryksissä ja ällikkänä, etten osaa sanoin kuvata.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Pipotuunaus

Ehtoota vaan. Kaveri lykkäs takasin lainassa olleen imetyspaidan ja koska hinkkini viettävät eläkepäiviä jo, niin tuunasin sen puseron pipoksi ja tuubihuiviksi, kun kuosi on kiva ja jatkojalostuksen arvoinen. Tässä se paita ennen ja jälkeen. Piposta tuli hippasen lörppä, mut jospa lapset olis tyytyväisiä kun mutsilla ei niin hattu kiristä sitte.


                                                                           Jou vaan sullekki!   XXX