Mökkielämää

Tänä viikonloppuna sain tehtyä yhden noin 8 vuotta kestäneen pitäis-projektin, eli mökkimakkarin verhot. Kangasta oli vähän kitsaasti etenkin kun menin saksimaan ripustuslenkkiainekset samasta läjästä, mutta riitti kuitenkin. Paitsi että tokikaan en vaivautunut kaivamaan mittanauhaa esille ja verhot olisivat voineet olla sitten muutaman sentin pidemmätkin. Alhaalta on varaa kyllä hiukan lisätä, mutta ensin pitäisi näyttää taitteelle ratkojaa ja ja jajaja..huoh. Olkoot. Ei pysty eikä kykene. No on ne nyt kuitenkin verhot ja niillä saa nopeesti kärpäsenkakat ja lähmäkäsien jäljet piiloon.

Tomaatteja pukkaa kasvarissa ihan helkkaristi. Niitä on sataykskymmentä tai enemmänki. Muutama hassu vaan on ehtinyt punaiseksi asti ja loppuja koitan  vauhdittaa napsimalla melkein kaikki lehdet pois. Tomaatteja tuli kasvatettua Lidlin tomaattisiemenpussista, sekä jonkun muun merkkisestä jossa kerrottiin kasvavan "pihvitomaatteja" ja idätinpä vielä muutaman puskan siemenistä, jotka jemmasin marketin pienestä kirsikkatomskurasian tuoreista tuontitomaateista. Kaikista näyttää ihan syötäviä juttuja tulevan, jopa noista marketin rehuosaston äpäröistä.

Tässä vaiheessa lehdistä on vielä puolet jäljellä, kuvanottohetken (viikko sitten) jälkeen on saksikäsi viuhunut lisää.

Kasvarin ovi on jonkun vanha saunanovi nettikirpparilta.

Muutama ananaskirsikka täyttää kasvarin yhden kulman. Harmillisesti oli nyt pari isoa oksaa katkennut. Nuo napsahtavat poikki todella helposti.

Jäbälle kieppitakki ja verhojuttu

Pistelin päreiksi sen kirpparilta kahdella eurolla ostamani muinaisen "liikennemattokankaan" ja tekaisin siitä Kiljuselle syksyksi (ja pikkupakkasille) takin kieppiaineksista. Kaava on Ottobren Against the wind ja oikeen hyvältä mallilta vaikuttaa, kun tuo suojaa vähän kaulaakin. Koska liikennekankaasta on tarkoitus tehdä samanlainen rotsi myös kummipojalle, oli kangasta sen verran kitsaasti, että leikkelin takin etuosan palat vihreästä satiinipuuvillasta, kirpulta hiljattain sekin. Alavarat ja vuorin kokosin muutamasta sekalaisesta nurkissa pyörineestä jämätilkuista ja lämmikkeeksi kerrosten väliin saksin siivut parista fleesen repaleesta ja ikivanhasta (kenties äitiyspakkauksesta peräisin olleesta?) vauvan ohuehkosta peitosta. Vetoketju on käyttämätön, mutta sekin kirpparilta peräisin. Materiaalikustannukset takille oli arviolta 3 euroa, työtunteja kertyi kiitettävästi.

Jatkan materialistisilla sisustusasioilla. Olohuone on ollut pitkän tovin ilman verhoja, koska kerran pesaisin kaikki 5 vaaleaa puuvillaverhoa koneessa ja huppista heijaa, ne kutsahtivat melko reippaasti ja hautautuivat sitten jonnekin kangaskaappien täytteeksi ompeluja odottamaan. Satuinpa kerran hiljattain hairahtumaan Huutiksen maailmaan pitkän tauon jälkeen ja sieltä löysin 15 metrin pakan keltakukertavaa kukkapuuvillaa jotka heilahtivat tänne ja olohuoneen verhoiksi. Kangasta jäikin hiukan ja ehkä niistä joku päivä syntyy vielä vaikka sohvatyynyjen päälliset tai jotain.

Lippikset mutsille ja Kiljuselle

Hattuhommat jatkuu. Viimeisimpää väsätessä pikkuherra Kiljunen esitti toiveen uudesta lippiksestä hänkin ja mitäpä ei mami tekisi palleroittensa eteen. Hyväksytin hänen arvon tyylitietoudellaan pari Marimekkoa ja niistä yhdistellen syntyi oikeen kiva miehekäs lakki. Sisapuoli on keltainen (vanha pöytäliina). Kaava on "omasta päästä", eli yksinkertaisesti kuudesta kolmiosta se tavallinen lierihatun kupu ja siihen piirsin lipan. Lippa on upotettuna päällisen ja vuorin väliin. Suunnittelin alkuun laittavani taakse kumpparin niskaan, mutta lopputuote on sen verran tyköistuva, ettei moista säätöä kaipaa.

Ja ittelleni vielä toinen lippis vähän jo kulahtaneista kankahista. Tommoinen kudottu, vähän rouheempi kangas passaa tämmösiin siloista peruspuuvillaa paremmin mun mielestä. Täällä ja täällä edelliset versiot.