Oon ihan pesupähkinöinä

Innostuin nyt (vasta) perehtymään ihan huolella pesupähkinöihin. Olen kyllä aina ajatellut että sellaisia pitäisi kokeilla, mutta nyt vasta sain toimeksi ja olenkin nyt  testaillut niitä eri juttuihin. Ensinnäkin pyykin pesussa, sehän on se tavallisin käyttökohde kai. Aloitin veivaamalla muutaman koneellisen vaippa- ja muuta lapsiperhepyykkiä ja kyllä niistä kamoista ihan puhdasta tuli. Ehkä lopputulos oli jopa pehmeämpi kasa juttuja, mitä tavan jauheilla tulee. Täällä meillä päin on hanavesi kovanpuoleista, joten sekin vaikuttaa tietysti. Huuhteluaineita en käytä, ne on liian hajustettuja nenääni ja muutenkin en oikein ole selvillä, että onko niistä muuta iloa(?) kuin se tuoksu.

No. Seuraava askel pähkinöintien salaisuuksiin oli pesuaineliuoksen keittäminen. Kourallinen kuoria kattilaan, hetki kiehutusta, röhnät veks ja liemi kattilaan. Vaikka tämmösiin puteleihin. Näähän pitää sitten säilyttää jääkiksessä. Muistuttakaa sitten puoliskoa ja perheenjäseniä muutenkin, että pullossa ei suinkaan ole kaljaa tai mehua.

Mietin, miten pähkinöistä irtoava saponiini huuhtoutuu pyykistä, jos pähkinät pyörii koneessa kokonaisina koko pesuohjelman ajan, kuten on kai se yleisin tapa kuitenkin. En ole keksinyt vastausta. Siksi tykkään enemmän ajatuksesta käyttää noita liuoksena lokeroon annosteltuna.

Halusin myös ehdottomasti kokeilla miten litku sopii tukan pesuun, johon sitä myös suositellaan. Pesukokemus poikkesi tavanomaisesta, koska litku ei vaahtoa. Se hieman häiritsee, ettei tunne missä aine menee ja onko sitä tarpeeksi kuontalossa, mutta totean kuitenkin, että se toimi. Tukka tuli puhtaaksi. En osaa sanoa, toimiiko tämä jos käyttää muotoilutuotteita, mutta ainakin minut (en siis käytä hiuslakkoja ym.) tukanpesutesti yllätti positiivisesti. Tykkään ajatuksesta, ettei "shampoossa" ole minkäänlaisia teollisia kemikaaleja. Huonona puolena taas tukan pesuun liittyen koen sen, että litkua tulee säilyttää jääkaapissa. Sen muistaa aina siinä vaiheessa, kun on jo myöhäistä ja seisoo suihkun alla vettä valuvana.

Tiskiaineenakin pähkinöitä kuulemma sopii käyttää. Kokeilin, mutta tässä kohtaa en innostunut. Tavan tiskiaineilla tulee säihkyvämpää. Tosin olen kokeillut vain ihan muutamia kertoja, joten lienen vähän jäävi tekemään isompia johtopäätöksiä.

Bonuksena tämä viherpipertäjä innostui, kun parista kuoresta löytyi pallero, jonka otaksun siemeneksi, tai siemenkodaksi. Toinen pallukka helisi, joten ehkä se pitäisi rikkoa ja sisältä löytyisi kenties muutama siemen. Toinen ei helissyt, tuhkamuna? Täytyy koittaa idätystä!

Löysin netistä linkin, jossa ohjeistusta oman pesupähkinäpuskan kasvattamiseksi.
 
Lopuksi vielä varoituksen sana. Pesupähkinäpussin tuoksu avattaessa on melko ööh, spesiaali, mutta haju hälvenee kun pallerot aikansa tuulettuvat.

Toilettipussien jatko-osa

Tuli tehtyä toinen ja kolmaskin vessapussi. Viimeisin alkaa olla jo sen suuntainen, joka mielessäni siintää. Kangas on jotain merkillistä kudottua, miniatyyriräsymattoa muistuttavaa juttua, aika paksua ja sen vuoksi osittain tuskallista ommeltavaa, mutta vanha Pfaff hoiti hommansa kiitettävästi kuitenkin. Tämä kappale taitaa jäädä omaan vessankaappiini,koska väri on suosikkini, herkku turkoosi ja pinta mukavan rouhea, tykkään. Sisäpuolelle saksin turkoosia pulia. 90(jösses!)-lukulainen meikkipussini, joka tuli muinoin erään leikkaaliimaaaskartele-mainoksia syytävän postimyyntityrkyn kylkiäisenä, joutaa roviolle.

Ai niin, se toilettipussi numero 2. Ei se oikein natsannut. Tuli liiaksi käsilaukku. Ja mä en ole käsilaukkuihminen ollenkaan.Toinen sankakin piiloutui kuvasta. Mua kiinnostaa tuo mustavalkoinen ohut, aavistuksen joustava sametti, että minkä puljun tekosia tuo on ja onko tämä vanhaa, vai nykypäivän tuote?

Jos joku nyt ihmettelee, miksi tehtailen tämmösiä, niin taka-ajatuksena on tehdä vessapusseja tuonne yrityksen puolelle. Koekappaleita syntyy väkisin ja koitan tietysti löytää niillekin jotain kunniallista käyttöä.

Lopuksi vielä äitimuorin kirpparilöytö, Finlaysonin kyyhkysiä. Hää tempas sen hienouden olohuoneensa seinään ja kyllähän sitä kelpaa kattella.

 

  Ja vielä oma löytöni, joka sekin päätyi äitimuorille. Oranssinpunainen iso kattila. Syötävän värinen yhdistelmä vanhan sinisen kaverina.