Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Hokasin, että pyöreä pöytäni tarvitsee valoa, kun siinä jotain touhuilee. Helpointa olis tietysti ollut hakea sopiva valonlähde vaikka tosta ruåtsalaistuontisesta sisustusvimpaintavaratalosta, mutta eihän siitä olisi saanut sitä hykerryttävää saalistusvieetin tyydytystä, mikä tulee vanhoja nostalgisia romuja metsästäessä. Siispä Tori.fi ja hetken kyttäiltyäni löysin keltaisen peltiaurinkoni olohuoneen nurkkaa kaunistamaan. Kävipä vielä niin tuuri, että valaisimen myyjällä oli asiaa meidän suuntaan ja sain lamppuni suuremmitta vaivoitta melkein kotiovelle. Nyt vain nuo kaikki muut kodin valaisimet särkee silmää, tylsiä nykyajan virityksiä. Ehkä nekin menee pikkuhiljaa vaihtoon sitten joskus. Ihan suotta en kuitenkaan viitti toimivia ehjiä lamppuja laittaa pois, joten kärsin noita nyt toistaiseksi.

 

Hyvin passaa noi kulmikkaatkin liinat pyöreelle muodolle. Tämä sporttinen liina ehti olla pöydällä kymmenen minuuttia, sen jälkeen se oli ketsupissa.

Makuuhuoneesta löytyy kanssa kirpparilamppu, veikkaisin vähän vanhemmaksi sitäkin, mutta varmaksi en osaa sanoa. Kukaan ei ole ehtinyt hinkata hintalapun jämää pois...

Huomenna onkin pyhä, hyvää isänpäivää kaikille isukeille!

Pyöreän pöydän eukko

Siitä on aikaa, kun tämä eukko on jonkun huonekalun kotiin raahannu, mutta nyt iski salamana ottaan tunne, että nyt just on saatava pyöreä pöytä, koska onhan rikos että tuolla kaapissa muhii satakymmenentoista raastavan upeaa pyöreää liinaa vuodelta kolmiomehutetra ja kurkkumopo, eikä niillä ole arvoistaan esilläolopaikkaa. Alkoi missio Pöytä. Selasin tovin Huutista ja Toria ja huhuilinpa pöytääni paikallisella fb-kirppikselläkin. Eilen äitimuori sitten vinkkasi että tossa meidän lähimmällä kivijalkakirpulla on pari pyöreää pöytää. Sinne viivana siis ja siellähän se pöytä tätä emäntää odotteli. Täydellisen kokoinen, jatkettava puinen nelijalkainen vanha peli, joka ryhdistyi komeesti kun kotona näytettiin sille vähän ruuvimeisseliä ja pölyrättiä. Tuolejakin tuli neljä ja päälliset näyttää sen verran hyvin palvelleilta, että ne meinaan vaihtaa jossain välissä kun vaan ennätän (eläkkeel sit?).

Pöytä sai paikan olohuoneen puoliskosta, joka on jotenkin jäänyt heitteille. Monta neliötä joissa tähän asti on lähinnä säilytetty pyykinkuivaustelineitä. Eli nyt te emoset, jotka meille tulette laumanne kanssa, teidän(meidän) ei tartte enää juoda kahvejanne seisten muksuparven vallatessa ruokapöydän vaan me vanhukset voidaan siirtyä imeksimään sumppia tähän.

Noita Toreja summuita selatessani mietin, et miks kenenkään tarttis ostaa mööpeleitä uusina? Pelkästään esim. ruokapöytiä on kaupan Varsinais-Suomenkin alueella satoja.

Sain tässä yhtenä päivänä kukkia (kuvassa) yhdeltä ihastuttavalta äippäihmiseltä, kiitoksii Laura!