Sata muuttujaa

Olen tässä muutaman viikon järjestellyt muutamia muuttujia. Sain palkkatöitä, nuoremmat ipanat aloittivat päiväkotielämän, ekaluokkalaisen kanssa opetellaan yksinolemista kotona, puhelimen käyttöä ja kellon lukemista läksyjen ohessa. Raparperimaan ripustan narikkaan ihan pian. Yrityksen perustaminen ja kaikki siihen liittyvät toimet ovat olleet opettavaisia ja mielenkiintoisia ja harmittaa tietysti, että tässä tilanteessa ei riitä enää aikaa ja potkua sen pyörittämiseen. Yrittäminen vie tolkuttomasti aikaa ja ajatuksia, asiat pyörii päässä pyhinä ja öisinkin, huonot ja hyvät. Yrityksen pitää erottua, olla koko ajan liikkeessä, näkyvillä ja saatavilla samalla, kun ihmisten ostovoima heikkenee taloustilanteen takia. Hattua nostan kaikille jotka siihen kykenee ja erityisesti heille superihmisille, jotka tekevät sen perheenpyörityksen lomassa. Minä en ole erityisen murheissani, sen sijaan huokasen helpotuksesta ja nautin ajatuksesta että voin illalla nukkumatin vierailtua heittää koivet sohvan päätyyn ja tuijottaa hömppäohjelmaa sen sijaan, että miettisin googlemainonnan avainsanoja, verotilejä, tukkutilauslistoja jne jne.

Sitten taas kevyempään asiaan. Kirjoitan tätä, parhaimassa paikassa, mökillä. Tänään lämmitettiin sauna ja likat kävivät siellä vuorotellen polskimassa pesuvadissa mun kanssa ennen miestenvuoroa. Sauna on pienenpieni ja siksi perheen pitää käydä siellä porrastetusti. Mukavaa huomata, että lastenkin kanssa pystyy pikkuhiljaa jopa nauttimaan saunomisesta, kun pieninkin osaa jo kiivetä keskilauteelle vallan näppärästi ja istuu siinä melko rauhallisesti vesiämpärin kyljessä leikkimässä.

Saunan jälkeen siirrytään lösöttämään tuvan sohvalle ja nyt kelpaakin perunoida sohvalla, kun sain tikattua vihdoin patjojen päälle uuden kuosin. Alkuperäinen oli myrkkyä mun esteettiselle silmälleni. Vaalea, ysärihtävä kuvio, mitäänsanomaton huoneen ankeuttaja. Tässä päivitetty sohva. Kangas on tukevaa, karkeaa ja ehkä jotain villaa seassa? Tein hiukan väljän, jotta päällisellä on varaa kutistua hieman, sillä en tietenkään innostuksissani malttanut esipestä tyykiä. Tyynynpäällisiäkin vähän uudistin samalla.

Ja tässä vielä se vanha mitäänsanomattomuus.

Vielä pari pientä juttua. Alussa kerroinkin Kiljusen ja Tuitun aloittaneen päiväkotielämän. Päiväkoti järjestää lapsille Suomen Ladun Metsämörritoimintaa, eli mukulat pääsevät metsäretkille opiskelemaan luonnon ihmeitä. Mukana tenavilla kulkee reppu ja repussa peba-alunen suojaamaan kankkua kun piltit istahtavat mättäälle haukkaamaan evästä. Sellainen piti siis hommata ja sen sijaan että olisin ostanut sellaisen muutamalla eurolla lähimmästä kaupasta, piti sekin tietty väsätä ihan itte ja sitä vartenhan juurikin mä olen jemmannut pul-tilkkuja kaapissani n-vuotta. Sopivasti sattui vielä löytymään tilkkuja teemaan sopivilla kuoseilla, kulmatilkuissa taitaa olla Metsämörri itse.

Vaihtokuteille piti kans saada naulakkoon kummallekin kassi. Kiljusen romppeet pakkasin muinoin Ikean kettukankaasta tekemääni nyssäkkään ja Tuittu sai kassin kummitädiltä saamastaan leppiskankaasta, Ikeasta sekin. Sisäpuolen pilkkukangas on ystävän kirpparilöytö mulle ja se halusi ehdottomasti päästä leppiskankaan partneriksi.