Kohta onkin juhannus taas

Joulun pyhät alkaa olla pulkassa. Aattona pupelsin kalkkunaa ja laatikoita anoppilassa, sitten siirryin mökille ja mammapappalan suuntaan. Tänään kasattiin tänne korpeen vanhempieni kanssa kootut teokset ja päivän rääppiäisistä ei enää paljon joulumuonaa jäänytkaan, onneks. Pukilla oli kovasti kiire ja tänä vuonna se jätti lahjat appivanhempien oven taakse, koputti vain lähtiessäs. Oi sitä serkusten onnea kun tenavat löysivät säkin mummin oven takaa.

IIIIIIK!

Jotain asioita tuli minunkin pajasta tontuille jaettavaksi. Nyt varmaan jo uskaltaa paljastaa? Siskolle ja ystävälle tekaisin enkkulaku-tumput Mallikelpoisen ohjeella. Kiitos vaan tekijälle kaavasta, tosi kivat kädenlämmittimet tulikin! Nämä tumput on joustocollegea, mutta mitenköhän ohje toimii peruspuuvillan kanssa?

 Siskon likat saivat pipon ja kaulurin. Pipon kaavan (sellainen muodikas "lörppä" toki, onhan kummitäti ajan hermoilla) nappasin jostain Ottobresta ja tuubiin nyt ei mitään kaavoja paljon tarttekaan. Kaksinkertainen pötkylä ja väljyys sellainen, että menee pää läpi. Kangas on Metsolan Milkmess-joustocollegea.

Viljo, yksi elämäni miehistä sai takin, samanlaisen mitä omalle jäbälle tikkasin kesemmällä. Kankaat ja vetskari on kirppareilta, välissä kerros ohutta fleeseä ja nopeasti laskin että poikien takeille tuli hintaa noin 5 rahaa. Työtunteja tietysti tuli lisäksi, mutta eihän sellaisia lasketa kun saajana on maailman komein 2-vuotias mies. Menin sössimään kauluksessa kohdistuksessa ja leuan alla on saumoissa pieni heitto. Joulu se vaan tulla jollotti sen verta haipakkaa että virhe jäi korjaamatta. Voi kettu kun ärsyttää se, mutta näillä mennään. Toivon että takin saaja on sen verran suurpiirteinen hemmo, ettei se käyttöä haittaa.

Ja Pukki muisti toki rakasta anoppia. Sain kerran häneltä Martta-lehden "jos vaikka halaut tehdä tommosen hiiri-pyyhkeen". Selvä vihje eiks? Siispä anopille rouva hiiri pakettiin. Otuksen mekko toimii käsipyyhkeenä ja sen saa irrotettua pesua varten. Aika hauska, voisin ehkä mökille tekaista oman hiiren ja sille pari vaihtokolttua tietty. Mekon kankaat on FB:n Lumppulasta.

Alkuperäinen ohje Marttojen julkaisussa.

Mää aina salaa ahmin anopilla Martta-lehtiä. Kaikissa meissä asuu kätevä emäntä.

Lentsun viemänä juhlavalmisteluja

Meitä on riepotellu armottomasti kulkutauti. Hirvee köhä jne. Olen tässä rykimisen ohessa koittanut ideoida esikon synttärijuhlia ja kekkasin omasta mielestäni oikein hyvän idean vieraiden lahjomiseen. Siis kun mun mielestä se ei kuulu ollenkaan synttäreihin, mutta nykyisin kuitenkin lähestulkoon aina lastenjuhlissa vieraat lähtevät kotiin jonkun nyssäkän kanssa ja sattuipa kerran niinkin, että eräs pikkuinen poika pillahti itkuun, kun tajusi ettei meillä ollutkaan vieraille paketteja. Aikani kun nyt pohdiskelin lahjadilemmaa hokasin että määhän teenki niille tonttulakit. Jes! Ja samalla saan hassattua tilkkusilpettä käyttöön. Kaivelin sopivan värisiä siivuja kaappien perukoilta, osa jo jostain puhki kuluneita verhoja, osa tärkissään olevia hienouksiakin, pieniä ja isompia paloja sitä sun tätä.

Yks yö tässä niitä paukutin sitten 9 kipaletta, sen verran mitä kutsukortteja läks maailmalle. Kulkusia en vieläkään omistanut, mutta anopin lahjoittamasta nappikasasta kaivelin lisää kultasia.. no, kullan värisiä nappeja, passaa oikeen kivasti kulkusten virkaan. Nyt tarttis vaan keksiä kui mä laitan nämä jakoon. Jotain pullonpyöritystä ehkä? Ideoita?

Ja juhlien rekvisiitaks virittelin viirinauhoja, koska ne nyt vaan on niin hienoja, minkäs teet.

Punavalkonen syömähuoneeseen ja vihreempi olkkariin.

Ostoslistassa lukee ilmapallot ja tarjoiltavat on vielä suunnittelematta ja hankkimatta. Mut on tässä vielä koko huomisilta aikaa...

Pienen budjetin sohvat

Olen ilokseni huomannut, että alan jo viihtyä aika hyvin olohuoneessani, joka tähän asti, siis neljän vuoden takaisesta muutostamme saakka, on tuntunut jotenkin keskeneräiseltä. Heti pyöreän pöydän tullessa huoneeseen meni vaalea saumoista ratkeileva sohvakin vaihtoon. Huomasin nimittäin Tori.fi:ssä lahjoitetaan ilmoituksen. Siinä oli meidän "uusi" sohva, jonka kanssa tulen juttuun paljon edellistä paremmin. Ruskea nahkasohva nojatuoleineen on mukavasti patinoitunut, pari nappiakin puuttuu, mutten anna sen häiritä. Eikä hinta paljon kirpaissut, hakemisen vaivalla lähti.

Vanhan sohvan sisuksista silppusin talteen muutaman muhkean vanutyynyn, tikkasin päälle puuvillakankaan ja sen päälle vielä retroisat tyynyliinat.

Sohvista tonttujuttuihin. Päiväkotiin sai tuoda tonttulakit ja minä sitten edellisenä iltana (yönä) tikkasin pari enshätään, kun minkäänlaista tonttuvarustusta ei jostain syystä kaapeissa kierinyt. Kulkusiakaan ei ollut jemmoissa, mutta melkeen samahan on anopin antaman nappiläjän kultakimmellysnapit. Kyllä niistäkin joku kilinä irtoaa kun oikeen joulutontun raivolla vispaa. Ehdin tikkaamaan vain pari tonttukotsaa ja ainakin yksi pitäisi vielä ehtiä jouluksi askartelemaan, että ainakin kaikki tämän talon pikkutontut saisivat virkahattunsa pyhiksi käyttöön.

Lopuks vielä tämän päivän kirput. Tylsähkö, käytännöllinen saalis, mutta tulee niin tarpeeseen ettei tosikaan, jäbälle huppareita ja pari paitaa. Edelliset on hajonneet atomeiksi ja  vielä jäljellä sinnittelevätkin ikään kuin kutistumaan päin uhkaavasti.

Hienokuntoinen puolalainen emalimuki lähti neljällä eurolla. Mökille meinasin viedä kahvikupiksi ilostuttamaan aamun rähmäisiä silmiäni. Tämmösiä tarttee saalistaa lisää.

 

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Hokasin, että pyöreä pöytäni tarvitsee valoa, kun siinä jotain touhuilee. Helpointa olis tietysti ollut hakea sopiva valonlähde vaikka tosta ruåtsalaistuontisesta sisustusvimpaintavaratalosta, mutta eihän siitä olisi saanut sitä hykerryttävää saalistusvieetin tyydytystä, mikä tulee vanhoja nostalgisia romuja metsästäessä. Siispä Tori.fi ja hetken kyttäiltyäni löysin keltaisen peltiaurinkoni olohuoneen nurkkaa kaunistamaan. Kävipä vielä niin tuuri, että valaisimen myyjällä oli asiaa meidän suuntaan ja sain lamppuni suuremmitta vaivoitta melkein kotiovelle. Nyt vain nuo kaikki muut kodin valaisimet särkee silmää, tylsiä nykyajan virityksiä. Ehkä nekin menee pikkuhiljaa vaihtoon sitten joskus. Ihan suotta en kuitenkaan viitti toimivia ehjiä lamppuja laittaa pois, joten kärsin noita nyt toistaiseksi.

 

Hyvin passaa noi kulmikkaatkin liinat pyöreelle muodolle. Tämä sporttinen liina ehti olla pöydällä kymmenen minuuttia, sen jälkeen se oli ketsupissa.

Makuuhuoneesta löytyy kanssa kirpparilamppu, veikkaisin vähän vanhemmaksi sitäkin, mutta varmaksi en osaa sanoa. Kukaan ei ole ehtinyt hinkata hintalapun jämää pois...

Huomenna onkin pyhä, hyvää isänpäivää kaikille isukeille!

Pyöreän pöydän eukko

Siitä on aikaa, kun tämä eukko on jonkun huonekalun kotiin raahannu, mutta nyt iski salamana ottaan tunne, että nyt just on saatava pyöreä pöytä, koska onhan rikos että tuolla kaapissa muhii satakymmenentoista raastavan upeaa pyöreää liinaa vuodelta kolmiomehutetra ja kurkkumopo, eikä niillä ole arvoistaan esilläolopaikkaa. Alkoi missio Pöytä. Selasin tovin Huutista ja Toria ja huhuilinpa pöytääni paikallisella fb-kirppikselläkin. Eilen äitimuori sitten vinkkasi että tossa meidän lähimmällä kivijalkakirpulla on pari pyöreää pöytää. Sinne viivana siis ja siellähän se pöytä tätä emäntää odotteli. Täydellisen kokoinen, jatkettava puinen nelijalkainen vanha peli, joka ryhdistyi komeesti kun kotona näytettiin sille vähän ruuvimeisseliä ja pölyrättiä. Tuolejakin tuli neljä ja päälliset näyttää sen verran hyvin palvelleilta, että ne meinaan vaihtaa jossain välissä kun vaan ennätän (eläkkeel sit?).

Pöytä sai paikan olohuoneen puoliskosta, joka on jotenkin jäänyt heitteille. Monta neliötä joissa tähän asti on lähinnä säilytetty pyykinkuivaustelineitä. Eli nyt te emoset, jotka meille tulette laumanne kanssa, teidän(meidän) ei tartte enää juoda kahvejanne seisten muksuparven vallatessa ruokapöydän vaan me vanhukset voidaan siirtyä imeksimään sumppia tähän.

Noita Toreja summuita selatessani mietin, et miks kenenkään tarttis ostaa mööpeleitä uusina? Pelkästään esim. ruokapöytiä on kaupan Varsinais-Suomenkin alueella satoja.

Sain tässä yhtenä päivänä kukkia (kuvassa) yhdeltä ihastuttavalta äippäihmiseltä, kiitoksii Laura!

Sata muuttujaa

Olen tässä muutaman viikon järjestellyt muutamia muuttujia. Sain palkkatöitä, nuoremmat ipanat aloittivat päiväkotielämän, ekaluokkalaisen kanssa opetellaan yksinolemista kotona, puhelimen käyttöä ja kellon lukemista läksyjen ohessa. Raparperimaan ripustan narikkaan ihan pian. Yrityksen perustaminen ja kaikki siihen liittyvät toimet ovat olleet opettavaisia ja mielenkiintoisia ja harmittaa tietysti, että tässä tilanteessa ei riitä enää aikaa ja potkua sen pyörittämiseen. Yrittäminen vie tolkuttomasti aikaa ja ajatuksia, asiat pyörii päässä pyhinä ja öisinkin, huonot ja hyvät. Yrityksen pitää erottua, olla koko ajan liikkeessä, näkyvillä ja saatavilla samalla, kun ihmisten ostovoima heikkenee taloustilanteen takia. Hattua nostan kaikille jotka siihen kykenee ja erityisesti heille superihmisille, jotka tekevät sen perheenpyörityksen lomassa. Minä en ole erityisen murheissani, sen sijaan huokasen helpotuksesta ja nautin ajatuksesta että voin illalla nukkumatin vierailtua heittää koivet sohvan päätyyn ja tuijottaa hömppäohjelmaa sen sijaan, että miettisin googlemainonnan avainsanoja, verotilejä, tukkutilauslistoja jne jne.

Sitten taas kevyempään asiaan. Kirjoitan tätä, parhaimassa paikassa, mökillä. Tänään lämmitettiin sauna ja likat kävivät siellä vuorotellen polskimassa pesuvadissa mun kanssa ennen miestenvuoroa. Sauna on pienenpieni ja siksi perheen pitää käydä siellä porrastetusti. Mukavaa huomata, että lastenkin kanssa pystyy pikkuhiljaa jopa nauttimaan saunomisesta, kun pieninkin osaa jo kiivetä keskilauteelle vallan näppärästi ja istuu siinä melko rauhallisesti vesiämpärin kyljessä leikkimässä.

Saunan jälkeen siirrytään lösöttämään tuvan sohvalle ja nyt kelpaakin perunoida sohvalla, kun sain tikattua vihdoin patjojen päälle uuden kuosin. Alkuperäinen oli myrkkyä mun esteettiselle silmälleni. Vaalea, ysärihtävä kuvio, mitäänsanomaton huoneen ankeuttaja. Tässä päivitetty sohva. Kangas on tukevaa, karkeaa ja ehkä jotain villaa seassa? Tein hiukan väljän, jotta päällisellä on varaa kutistua hieman, sillä en tietenkään innostuksissani malttanut esipestä tyykiä. Tyynynpäällisiäkin vähän uudistin samalla.

Ja tässä vielä se vanha mitäänsanomattomuus.

Vielä pari pientä juttua. Alussa kerroinkin Kiljusen ja Tuitun aloittaneen päiväkotielämän. Päiväkoti järjestää lapsille Suomen Ladun Metsämörritoimintaa, eli mukulat pääsevät metsäretkille opiskelemaan luonnon ihmeitä. Mukana tenavilla kulkee reppu ja repussa peba-alunen suojaamaan kankkua kun piltit istahtavat mättäälle haukkaamaan evästä. Sellainen piti siis hommata ja sen sijaan että olisin ostanut sellaisen muutamalla eurolla lähimmästä kaupasta, piti sekin tietty väsätä ihan itte ja sitä vartenhan juurikin mä olen jemmannut pul-tilkkuja kaapissani n-vuotta. Sopivasti sattui vielä löytymään tilkkuja teemaan sopivilla kuoseilla, kulmatilkuissa taitaa olla Metsämörri itse.

Vaihtokuteille piti kans saada naulakkoon kummallekin kassi. Kiljusen romppeet pakkasin muinoin Ikean kettukankaasta tekemääni nyssäkkään ja Tuittu sai kassin kummitädiltä saamastaan leppiskankaasta, Ikeasta sekin. Sisäpuolen pilkkukangas on ystävän kirpparilöytö mulle ja se halusi ehdottomasti päästä leppiskankaan partneriksi.

Laatuaikaa mutsille eli kirpputoripostaus

Esikko kävi tässä yhtenä iltana huiskimassa lentopalloharkoissaan ja kun treenit sattuivat tällä kertaa olemaan ihan paikallisen kirpparin kupeessa, niin jotenkin ikään kuin sinne sitten ajauduin siinä imussa, minkäs teet. Kattelemaan taas oli vain tarkoitus, kuinkas muutenkaan, mutta kassalla hokasin että kappas, jottai rompetta siihen  kädessäni heiluvaan koriin oli kuitenkin jostain heilahtanut.

Humppiloita ja Humppilan kaltaisia paksuja lasiastioita, joissa on kuplia sisällä, tulee vastaan yllättävän usein ja nyt sitten yhdessä loossissa odotteli pino pikkuisia ruskeita lasisia pullalautasia. Sen kokoisia en ollutkaan tätä ennen nähnyt. Mulla alkaa olemaan ihan mukava repertuaari noita kuplalasisia astioita, rakkolasi taitaa olla oikeampi sana sellaiselle materiaalille? Näissäkään ei taas kerran ole minkäänmoista valmistajan merkkiä, joten saattaapi olla jotain muutakin kuin sitä Humppilaa,

Kesämmällä reissaillessa löysin muutamalla eurolla komeen kulhon ja melko pian vielä toisenkin. Ovat pikkasen eri kokoisia niin, että menevät somasti sisäkkäin jos tarvis. Rehut kuvaushöystettä. Niitä punastuu nyt aika haipakkaa sekä mökillä kasvarissa että kotiparvekkeella.

Kangasrintamalla oli kesällä kovin hiljaista, mutta nyt tuli pitkästä aikaa täytettä ompeluhuoneen kaappiin. Siniset apilat ilmeisesti käyttämätön pala (ja kenenköhän valmistama, tietääkö kukaan?), Vihreää liinaa väitän melko varmasti Finlaysoniksi ja oranssin kukertava huikeen värinen pikkuliina, jossa pari pientä kauneusvirhettä,  menee myös kangaskaappiin odottamaan metamorfoosiaan. Pikkuisen joululiinan oli myyjä hinnoitellut peräti kymmenen sentin arvoiseksi :D

Löysin vielä sopuhintaan pinon Arabian tasseja. Pari vaan oli etsinnässä saippua-aluseksi, mutta nämä oli niputettu kuuden kasaan, joten nyt on sitten muutama extra lautanen minkä sujauttaa vaikka aamumuumimukikahvin (jösses mikä sana) alle.

Sitten vaan oottelemaan että penskat kasvaa ja oppii syömään särkemättä astioita ja uskaltais kattaa pöytään parhaimmat. Ehkä 15 vuoden päästä?

Kiittämättömyys on kersain palkka..

Niin, koin tänään tämänsorttistä ärsyyntymistä kun ensin sydän verellä nyhräsin Kiljuselle pari iltaa muodikkaita mukavia kotilötköhousuja ja kun vihdoin sain mestariteokseni valmiiksi, tenava kieltäytyi pukemasta niitä. Vastarannan kiiski. Samperi soikoon. Voi ketutus maksimus. Krääh! Pikkusisko sen sijaan huoli lötköt ja omi ne heti jalkoihinsa. 110-kokoisissa housuissa on kyllä pikkasen kasvunvaraa nyt tuolle reilu 2-vuotiaalle, mutta yllättävän hyvin ne toimii senkin päällä. Lahkeissa on tyköistuva resori, joten ne pysyvät hyvin valumatta. Ne kireät lahkeet, jos nyt kirkunan seasta jotain sain selville, oli jäbälle se ongelma, joka hänen arvon muotitietoisuutensa mukaan ilmeisesti teki noista mielestään käyttökelvottomat.

Kaava on Ottobre 1/14 "Relaxed Fit", joissa vähän haaremimallisesti laskettu haarukkaa. Reilut resorit mahdollistavat melkoisen pitkän käyttöiän, ainakin jos ei ole niin nokonuuka vaatteen täydellisestä sopivuudesta joka kulmasta.

Samalla tuli kokeiltua ohjeessa ehdotettua kenno-ommelta ja innostuin siitä. Pitäisi perehtyä kunnolla vanhan Pfaffin erikoisempiin ompeleisiin, kun ehtis vaan. Sen verran lintsasin, että skippasin kiristysnyörin vyötäröltä kun ne tuppaa olemaan heti umpparisolmussa ja alkuperäisen ohjeen takataskutkin jätin tekemättä.

Hyvin pysyy jalassa vaikka onkin muutaman numeron liian isot.

Määkin tahtoisin tommoset!

Mökkielämää

Tänä viikonloppuna sain tehtyä yhden noin 8 vuotta kestäneen pitäis-projektin, eli mökkimakkarin verhot. Kangasta oli vähän kitsaasti etenkin kun menin saksimaan ripustuslenkkiainekset samasta läjästä, mutta riitti kuitenkin. Paitsi että tokikaan en vaivautunut kaivamaan mittanauhaa esille ja verhot olisivat voineet olla sitten muutaman sentin pidemmätkin. Alhaalta on varaa kyllä hiukan lisätä, mutta ensin pitäisi näyttää taitteelle ratkojaa ja ja jajaja..huoh. Olkoot. Ei pysty eikä kykene. No on ne nyt kuitenkin verhot ja niillä saa nopeesti kärpäsenkakat ja lähmäkäsien jäljet piiloon.

Tomaatteja pukkaa kasvarissa ihan helkkaristi. Niitä on sataykskymmentä tai enemmänki. Muutama hassu vaan on ehtinyt punaiseksi asti ja loppuja koitan  vauhdittaa napsimalla melkein kaikki lehdet pois. Tomaatteja tuli kasvatettua Lidlin tomaattisiemenpussista, sekä jonkun muun merkkisestä jossa kerrottiin kasvavan "pihvitomaatteja" ja idätinpä vielä muutaman puskan siemenistä, jotka jemmasin marketin pienestä kirsikkatomskurasian tuoreista tuontitomaateista. Kaikista näyttää ihan syötäviä juttuja tulevan, jopa noista marketin rehuosaston äpäröistä.

Tässä vaiheessa lehdistä on vielä puolet jäljellä, kuvanottohetken (viikko sitten) jälkeen on saksikäsi viuhunut lisää.

Kasvarin ovi on jonkun vanha saunanovi nettikirpparilta.

Muutama ananaskirsikka täyttää kasvarin yhden kulman. Harmillisesti oli nyt pari isoa oksaa katkennut. Nuo napsahtavat poikki todella helposti.

Jäbälle kieppitakki ja verhojuttu

Pistelin päreiksi sen kirpparilta kahdella eurolla ostamani muinaisen "liikennemattokankaan" ja tekaisin siitä Kiljuselle syksyksi (ja pikkupakkasille) takin kieppiaineksista. Kaava on Ottobren Against the wind ja oikeen hyvältä mallilta vaikuttaa, kun tuo suojaa vähän kaulaakin. Koska liikennekankaasta on tarkoitus tehdä samanlainen rotsi myös kummipojalle, oli kangasta sen verran kitsaasti, että leikkelin takin etuosan palat vihreästä satiinipuuvillasta, kirpulta hiljattain sekin. Alavarat ja vuorin kokosin muutamasta sekalaisesta nurkissa pyörineestä jämätilkuista ja lämmikkeeksi kerrosten väliin saksin siivut parista fleesen repaleesta ja ikivanhasta (kenties äitiyspakkauksesta peräisin olleesta?) vauvan ohuehkosta peitosta. Vetoketju on käyttämätön, mutta sekin kirpparilta peräisin. Materiaalikustannukset takille oli arviolta 3 euroa, työtunteja kertyi kiitettävästi.

Jatkan materialistisilla sisustusasioilla. Olohuone on ollut pitkän tovin ilman verhoja, koska kerran pesaisin kaikki 5 vaaleaa puuvillaverhoa koneessa ja huppista heijaa, ne kutsahtivat melko reippaasti ja hautautuivat sitten jonnekin kangaskaappien täytteeksi ompeluja odottamaan. Satuinpa kerran hiljattain hairahtumaan Huutiksen maailmaan pitkän tauon jälkeen ja sieltä löysin 15 metrin pakan keltakukertavaa kukkapuuvillaa jotka heilahtivat tänne ja olohuoneen verhoiksi. Kangasta jäikin hiukan ja ehkä niistä joku päivä syntyy vielä vaikka sohvatyynyjen päälliset tai jotain.

Lippikset mutsille ja Kiljuselle

Hattuhommat jatkuu. Viimeisimpää väsätessä pikkuherra Kiljunen esitti toiveen uudesta lippiksestä hänkin ja mitäpä ei mami tekisi palleroittensa eteen. Hyväksytin hänen arvon tyylitietoudellaan pari Marimekkoa ja niistä yhdistellen syntyi oikeen kiva miehekäs lakki. Sisapuoli on keltainen (vanha pöytäliina). Kaava on "omasta päästä", eli yksinkertaisesti kuudesta kolmiosta se tavallinen lierihatun kupu ja siihen piirsin lipan. Lippa on upotettuna päällisen ja vuorin väliin. Suunnittelin alkuun laittavani taakse kumpparin niskaan, mutta lopputuote on sen verran tyköistuva, ettei moista säätöä kaipaa.

Ja ittelleni vielä toinen lippis vähän jo kulahtaneista kankahista. Tommoinen kudottu, vähän rouheempi kangas passaa tämmösiin siloista peruspuuvillaa paremmin mun mielestä. Täällä ja täällä edelliset versiot.

Lippis (paranneltu versio)

Innostuin nyt tuosta lippiksestä tekemään vähän erilaisen version. Skippasin alkuperäiseen ohjeeseen laaditun takaosan kumpparin ja leikkasin päänympäryskaitaleen heti oman kaalin mittaseksi ja rypytin kuupan takaosan suoraan kaitaleeseen kiinni. Mun mielestä jotenkin siistimpi ja simppelimpi noin, toki tällä tavalla pitää tehdä päärenkulasta tyköistuvampi ja sen jälkeen lakki ei ole "yhden koon passaa joka päähän" asuste. Vieläkään en ole ihan tyytyväinen, vaan teksin vielä pari viilausta malliin. Tartteeks mun nyt kolmaskin vielä väsätä? Vissiin.

Väri on aina kauheen vaikee valita ja koska en oikein osannut päättää, niin tein sitten joka palan eri kankaasta. Välillä ärsyttää tämä oma päättämättömyys ja joka suuntaan meneminen. Käytännössä on sitten kaikennäköstä ja väristä myssyä ja härpätintä, mut mistään harmonisesta kokonaisuudesta ei mitään tietoakaan ( eli "ei mitään päällepantavaa"). Minkäs teet kun kaikki on niin ihkua ja kivaa.

Mummelivainaan kangasnyssäkästä

Sain ystävän kautta erään kuolla kupsahtaneen mummon jälkeen jättämiä kankaita säkillisen ja penkoessa tuli vastaan huolellisesti puolivalmiiksi asti harsittuja kesken jääneitä vaatteita. Siis käsin harsittuja. Respektiä. Monikohan nykyään jaksaa harsia ennen varsinaista ompelua? Siis koko vaatetta. Kovasti oli pieniä enimmäkseen säkin puolivalmisteet, mutta ainakin yksi yläosa oli kooltaan itselleni sopiva ja materiaaliltaan sellainen, että totesin sen loppuun valmistamisen arvoiseksi. Kyseessä oli trikoinen toppi tai teeppari, joka oli leikattu kahdesta samanlaisesta puoliskosta. Ei tissilaskoksia, ei mitään ekstraa. Toppi oli makuuni vähän lyhyt, joten tikkasin helmaan neulotun resorin. Kaula-aukkoa vähän muotoilin ja hihojen ja kaula-aukon reunat vain käänsin.

Valmis!

Anteeks kauheesti, kulahtanut tissiliivinolkain näkyy, vaikka just oli jossain laatu-uutissivustolla ohjeet miten ei kannata mokata alusvaatevalinnoissa kesävaateaikana ja tää oli yksi kauhia synti pitkässä listassa. Anteeks vielä kerran.

Ja nää on sitten näitä. Oikeen kivoja aloituksia ja varmaan tosi hienoja sellaisen henkilön päällä, jonka vyötärö on pohkeeni paksuinen. Mitähän näille tekis? Harmittaa, että jo tehty iso työ menee ehkä ihan hukkaan, jos näistä ei kellekään sopivaa saa tehtyä. Aina vaan herää kysymys, että kui pieniä ihmiset oli joskus 60-70-luvulla?

Lippalakki syksyyn

Mulle delegoitiin hiljattain verhojenlyhennysprojekti ja siitä jäi kapoiset hukkapätkäviipaleet, juuri sopivasti aikuisen kivaan  lippalätsään jonka kaavan bongasin Moda 5/09 lehdestä. Lehti taas kulkeutui pieniin karvaisiin kätösiini sukulaistädin komeroista, eli kiitos vaan Hannele. Hannele on myöskin kovasti kätevä emäntä ja jos sattuu olemaan tili Facebookissa niin täällä ainakin voi ihastella hänen töitään.

Tämä ensivedos lippahatusta lähtee verhojen omistajalle mutta mun täytyy kyllä tehdä nyt heti itsellenikin tällainen syksyksi. Hattu menee korville asti, niin passaa viileämmillekin keleille.

Shoppailemassa

Heilahdin ohimennessäni  tämän kylän kirpulla ja enhän mää sieltä taaskaan tyhjin käsin ulos päässy. Esikko oli mukana ja hellyin sitten lapsillekin jotkut värityskirjat ostamaan tasapuolisuuden vuoksi kun kerta itelleenkin tuli jotain sälää taas hamstrattua.

Niinku vaikka omenaisia purkkeja kolme, 1, 2 ja 3 rahaa maksoivat. Oikeen siistejä ja sisältäkin ihan käyttökuntosia. Täytyy varmaan jouluna leipasta jotain pipareita noihin. Sitä en osaa sanoa onko noi vanhoja vai tätä päivää, nättejä kumminkin. Jos joku tietää taas jotain, niin kuulen mielelläni.

Finlaysonin liina, pikku palanen Tampellaa ja vihreää satiinipuuvillaa iso siipale.

Iso puuvillainen lasten kangas, jonka joku hinnoitteli kahden euron arvoiseksi. Näin tuon Kiljusen syystakkina, mutta raskiikohan tuota ees pilkkoa. Kunto ei ole ihan tuliterä, jotain haalistumaraitoja oli havaittavissa, mutta annoin sen nyt anteeksi tällä kertaa, kun kuosi on niin kiva. Onkos tämä kellekään tuttu? Valmistusmaana taisi lukea Brasilia.

Ja iih, niin söpö keppo suodatinpusseille. Mökille mahdollisesti.