Laatuaikaa mutsille eli kirpputoripostaus

Esikko kävi tässä yhtenä iltana huiskimassa lentopalloharkoissaan ja kun treenit sattuivat tällä kertaa olemaan ihan paikallisen kirpparin kupeessa, niin jotenkin ikään kuin sinne sitten ajauduin siinä imussa, minkäs teet. Kattelemaan taas oli vain tarkoitus, kuinkas muutenkaan, mutta kassalla hokasin että kappas, jottai rompetta siihen  kädessäni heiluvaan koriin oli kuitenkin jostain heilahtanut.

Humppiloita ja Humppilan kaltaisia paksuja lasiastioita, joissa on kuplia sisällä, tulee vastaan yllättävän usein ja nyt sitten yhdessä loossissa odotteli pino pikkuisia ruskeita lasisia pullalautasia. Sen kokoisia en ollutkaan tätä ennen nähnyt. Mulla alkaa olemaan ihan mukava repertuaari noita kuplalasisia astioita, rakkolasi taitaa olla oikeampi sana sellaiselle materiaalille? Näissäkään ei taas kerran ole minkäänmoista valmistajan merkkiä, joten saattaapi olla jotain muutakin kuin sitä Humppilaa,

Kesämmällä reissaillessa löysin muutamalla eurolla komeen kulhon ja melko pian vielä toisenkin. Ovat pikkasen eri kokoisia niin, että menevät somasti sisäkkäin jos tarvis. Rehut kuvaushöystettä. Niitä punastuu nyt aika haipakkaa sekä mökillä kasvarissa että kotiparvekkeella.

Kangasrintamalla oli kesällä kovin hiljaista, mutta nyt tuli pitkästä aikaa täytettä ompeluhuoneen kaappiin. Siniset apilat ilmeisesti käyttämätön pala (ja kenenköhän valmistama, tietääkö kukaan?), Vihreää liinaa väitän melko varmasti Finlaysoniksi ja oranssin kukertava huikeen värinen pikkuliina, jossa pari pientä kauneusvirhettä,  menee myös kangaskaappiin odottamaan metamorfoosiaan. Pikkuisen joululiinan oli myyjä hinnoitellut peräti kymmenen sentin arvoiseksi :D

Löysin vielä sopuhintaan pinon Arabian tasseja. Pari vaan oli etsinnässä saippua-aluseksi, mutta nämä oli niputettu kuuden kasaan, joten nyt on sitten muutama extra lautanen minkä sujauttaa vaikka aamumuumimukikahvin (jösses mikä sana) alle.

Sitten vaan oottelemaan että penskat kasvaa ja oppii syömään särkemättä astioita ja uskaltais kattaa pöytään parhaimmat. Ehkä 15 vuoden päästä?

Kiittämättömyys on kersain palkka..

Niin, koin tänään tämänsorttistä ärsyyntymistä kun ensin sydän verellä nyhräsin Kiljuselle pari iltaa muodikkaita mukavia kotilötköhousuja ja kun vihdoin sain mestariteokseni valmiiksi, tenava kieltäytyi pukemasta niitä. Vastarannan kiiski. Samperi soikoon. Voi ketutus maksimus. Krääh! Pikkusisko sen sijaan huoli lötköt ja omi ne heti jalkoihinsa. 110-kokoisissa housuissa on kyllä pikkasen kasvunvaraa nyt tuolle reilu 2-vuotiaalle, mutta yllättävän hyvin ne toimii senkin päällä. Lahkeissa on tyköistuva resori, joten ne pysyvät hyvin valumatta. Ne kireät lahkeet, jos nyt kirkunan seasta jotain sain selville, oli jäbälle se ongelma, joka hänen arvon muotitietoisuutensa mukaan ilmeisesti teki noista mielestään käyttökelvottomat.

Kaava on Ottobre 1/14 "Relaxed Fit", joissa vähän haaremimallisesti laskettu haarukkaa. Reilut resorit mahdollistavat melkoisen pitkän käyttöiän, ainakin jos ei ole niin nokonuuka vaatteen täydellisestä sopivuudesta joka kulmasta.

Samalla tuli kokeiltua ohjeessa ehdotettua kenno-ommelta ja innostuin siitä. Pitäisi perehtyä kunnolla vanhan Pfaffin erikoisempiin ompeleisiin, kun ehtis vaan. Sen verran lintsasin, että skippasin kiristysnyörin vyötäröltä kun ne tuppaa olemaan heti umpparisolmussa ja alkuperäisen ohjeen takataskutkin jätin tekemättä.

Hyvin pysyy jalassa vaikka onkin muutaman numeron liian isot.

Määkin tahtoisin tommoset!