Viirit, verhot ja mamman saunakassi

Tuittu täytti tänään 2 vuotta ja sen kunniaksi vaihtui ruokahuoneen verhot punaisista pihlajanmarjoista pääsiäistunnelmiin ja ripustin hänen viirinsä kattoon liehumaan. Kakkua heitetään hetulaan kuitenkin vasta viikonloppuna, kun päästään kokoontumaan lähisuvun kanssa. Aina kun kattelen noita verhoja, mä mietin että mitä sieniä ton kuosin suunnittelija onkaan mahtanu napsia kun tyykiä suunnitteli. Mulla on semmonen kolttu tai kotitakki tommosesta punaisesta, ihan itte tein.

Mamma, siis mun äippä pyys kerran että jos mä tikkaisin sille saunakassin, missä se vois pappan kanssa kuskata pyyhkeitä, puteleitaan ja muita reissuissaan ja tänään sitten sen sain pykättyä kasaan. Eli oleppa hyvä mammapappa, täs on teijän uus rompesäkki, toivottavasti se passaa tehtävääns. Kun en mitään tarkkoja mittoja saanu, niin saksin sen mökkisäkin ja kauppakassin välikokoseksi. Kankaat on kieppiä nääkin.

Ikkunan reunalla pukkaa jo kaikenlaista vihreetä tiittiä sadasta pikku kipposesta. Osassa ei ole mitään merkintää, ne on niitä "Kyllä mä vielä toukokuun lopussa muistan mitä tässä on" -juttuja, joitten laadusta ei viikon jälkeen kylvämisestä ole harmainta haisua. Näin hienosti rehottaa tenevaitten kylvämät herneet. Nyt noita vois napsia vaikka lautaselle tosta jos vaan raskis. 

Viikon niksimutsi: arskatomaattirasiat on käteviä minikasvareita itusille.

Villahousujen tuunaus

Sainpa tänäaamuna tehtyä yhden ns. ikuisuusprojektin. Pätkäisin keskihemmon puhkipotkimat pitkälahkeiset merinot ja tikkasin lahkeenpätkistä uuden resorin lyhentyneisiin puntteihin. Meillä on ollut kestot käytössä 6 vuotta tauotta, nyt alkaa olla loppusuora edessä, uskoisin. Nuorin täyttää lähipäivinä 2 vuotta ja niin kivaa kun kestoilu vaippojen ompeluineen onkin ollut, niin en valita, kun ne joskus saa siivota lopullisesti pois.

Entiset pitkälahkeiset

Varma kevään merkki

Kyllä se kevät sieltä tulee ja hanget sulaa kovaa vauhtia. Bongasin taas uuden todisteen ja otin kuvankin siitä.

Mämmiä! 

Minä nautin mämmini vaniljasoosin kanssa. Jos ei sitä oo, niin sitten jää mämmit syömättä.

Ja sitten idut kuuluu kans kevääseen tokikin. Parhaiten ikkunalaudalla kukoistaa lasten kieli poskella kylvetyt herneet. Noitahan tarttis idättää pitkin vuotta, vois aina heittää vihreän siipaleen vaikka leivän päälle tai mihin vaan. 

Mökillä oottaa kasa vanhoja ikkunoita, niistä tarttis loihtia kasvihuone. Kyl sitte kelpais rehuja paapoa <3

Minä olen tässä muutamana iltana miettinyt rinnakkaisblokin perustamista. Alkuun mietin, että alanko bloggailemaan niitä näitä kaalinpäitä harrastuksista, vai kenties perustanko yritysblogin, vai mahdollisesti jonkinlaisen kombinaation. Päätin kuitenkin, että blogini pysykööt kaukana kaupallisuuksista. Aloin miettimään asiaa uudestaan, kun tajusin (nyt vasta, huoh), että mikä estää luomasta ihan oman blogin myös sille yrittäjäminälleni. Olen muutamana iltana hionut rinnakkaista blogiani ja nyt se alkaisi olla julkaisukelpoisessa kuosissaan. Tämä sivu pysyy kuitenkin vapaa-ajan minäni kirjoituspaikkana, piste. 

Täällä on Hilkka Rissasen kirjoittama juttu siitä, mitä tapahtuu kun blogista loistaa korruptio ja kaupallisuus.

"Monelle (myös minulle) blogien lukeminen on rentoutumisen ja eskapismin paikka: työpäivän jälkeen voi hetkeksi istua alas ja uppoutua jonkun muun elämään.

Kokemus lässähtää kun eteen tulee vain tuote-esittelyjä toisensa perään – usein vielä siitä yhdestä samasta tuotteesta viidessä eri blogissa.".

Synttärijuhlia pukkaa ja lahjatehdas sauhuaa

Maaliskuussa on varsinainen synttäribuumi. Kuopus täyttää kohta 2 vuotta, samoin kummipoikani, jota viikonloppuna jo kävimme juhlimassa. Typykkäiseni saa juhlia tänä vuonna tummansinisessä mekossa. Yläosa on Finlaysonin tuttua ruusukangasta, alaosan saksin 70-luvun Ikean "Sibylla" kankaasta. Olenkos jo sanonut, että tuo on yksi mun mielestän hienoimmista retrokuoseista ikinä? Mekko on hiukan väljä vielä, mutta eipä haittaa.

 Yksi ystäväkin juhlii näinä päivinä synttäreitään ja tuli ihan pakottava tarve tikata hälle lahjaksi kukkahattu jossa rouvan passaa sitten vaikka rapsutella rikkaruohoja yrttimaaltaan. Kankaan olen saanut ystävältä itseltään vanhojen verhojen muodossa ja nyt se sitte haluaa pienen metamorfoosin jälkeen selvästikin palata kotikonnuilleen. Kuosi on itse Marjatta Metsovaaran suunnittelemaa, ei mikään tusinatyö siis. Eli jos sinä ihanaisen kummitytyni äiti siellä luet tämän, niin tämä matkailee ihan kohta luoksesi!

Kevätsiementelyä ja parvekkeen ennen-kuvia

Perinteinen kevätyrjö kävi kaatamassa koko köörin. Purjoilun kliimaksi osui edellisyöhön. Me muut aletaan olla jo tokenemaan päin, mutta puolisko vasta aloittelee. Pyykkiä tuli taas kerran kiitettävästi, mutta vuoden takaisesta (laskin silloin pesseeni 11 koneellistä oksuriepuja), nyt ehkä vain puolet. Ilmeisesti ipanoitten tähtäystarkkuus on kehittynyt tällä välillä.

Pyyhkimisrättejä menee ja tulee ja niille piisaa hommia. Alkoi olemaan vanhat "talouspaperit" sen verran härskin näkösiä, että ne jouti menemään. Uudet tekaisin vanhasta pussilakanasta, joka jostain syystä otti ykäriepuja pyörittäessä lopullisesti nokkiinsa, oli mennyt ja revennyt ihan huolella kahteen suuntaan pesun aikana. Kangas on kuitenkin aika kiva, vanhaa Finlaysonia ja se ansaitsi vielä jatkoajan pyyhkiliinoina.

Sitten niitä parvekeaatoksia. Parveke on iso, asunnon parhauksia, mutta se on jäänyt totaalisen heitteille ja vaille ansaitsemaansa huolenpitoa. Arska paistaa sinne etelä-länsisuunnasta, mutta onneksi suurin osa säteistä siivilöityy metsikköön. Lukuisten remonttien vuoksi (muuttaessa pikku pintaremontti, keittiön uusiminen, kosteusvaurion kuivatus, ikkunoitten saneeraus jne), on parveke ollut säilytyspaikka kaikenlaiselle rempparoinalle, työkaluille, levyille, hilavitkuttimille... Nyt olis loistava aika tehdä asialle jotain. Tässä tämän päiväinen tällä hetkellä-kuva, ryjää riittää edelleen ja toivottavasti kesemmällä on jo enempi vihreää:

Tuolla perällä on puinen pöytä "kukkapöytänä". Parissa isoimmassa ruukussa talvehtii villiviinin alut viime kesältä (terveisiä Katja, ne on sun takapihaltas kähvelletty) ja ovat ilmeisesti hengissä, koska näyttävät tuuppaavan jo lehtien alkuja.

Lattian isoissa sinisissä ruukuissa asuu valkoinen siperiankärhö ja toisessa sininen alppikärhö. Niissäkin alkaa olla kunnon lehdenalkuja jo (ja viime vuotiset killuu edelleen oksissa).

Toisessa päädyssä on olevinaan oleskelunurkka, eli se jossa haaveksin joskus istuvani kesäiltana hörppien sihisevää tai aamukahvini nauttien. No, totuus on hieman toinen. Aika vähälle käytölle on päädyn penkki ja pöytä jäänyt, kiitos lapsiperhearjen. Ehkä sit eläkkeellä. Haavemaailmassani parvekkeella kasvaa yrttejä, joita napsin tässä hökkyrässä roikkuvista ruukuista.

Nyt on sitten hyvä yritys saada asioita toteen. Kaikenlaista itua pukkaa jo purkeista. Itämässä on chiliä, ananaskirsikkaa, mansikkakoisoa, tomaatteja, persiljaa, punaista basilikaa, jättipoimulehteä ja rucolaa. Pavut ja muutama muu myöhäisempi rehu saavat vielä vähän odottaa. Osa noista matkailee mökille sitten, kun selviävät ulkoilmastossa.

Puolisko innostui hifistelemään ja meni ostamaan turveruukkuja. Mulla ei ole kovin hyviä kokemuksia moisista, kun joskus niitä kokeilin. Kuivahtivat aika haipakkaa vauhtia, eikä niistä muistaakseni sitten mitään valmista tullutkaan. No, kokeillaan nyt sitten taas noitakin.