Viirit, verhot ja mamman saunakassi

Tuittu täytti tänään 2 vuotta ja sen kunniaksi vaihtui ruokahuoneen verhot punaisista pihlajanmarjoista pääsiäistunnelmiin ja ripustin hänen viirinsä kattoon liehumaan. Kakkua heitetään hetulaan kuitenkin vasta viikonloppuna, kun päästään kokoontumaan lähisuvun kanssa. Aina kun kattelen noita verhoja, mä mietin että mitä sieniä ton kuosin suunnittelija onkaan mahtanu napsia kun tyykiä suunnitteli. Mulla on semmonen kolttu tai kotitakki tommosesta punaisesta, ihan itte tein.

Mamma, siis mun äippä pyys kerran että jos mä tikkaisin sille saunakassin, missä se vois pappan kanssa kuskata pyyhkeitä, puteleitaan ja muita reissuissaan ja tänään sitten sen sain pykättyä kasaan. Eli oleppa hyvä mammapappa, täs on teijän uus rompesäkki, toivottavasti se passaa tehtävääns. Kun en mitään tarkkoja mittoja saanu, niin saksin sen mökkisäkin ja kauppakassin välikokoseksi. Kankaat on kieppiä nääkin.

Ikkunan reunalla pukkaa jo kaikenlaista vihreetä tiittiä sadasta pikku kipposesta. Osassa ei ole mitään merkintää, ne on niitä "Kyllä mä vielä toukokuun lopussa muistan mitä tässä on" -juttuja, joitten laadusta ei viikon jälkeen kylvämisestä ole harmainta haisua. Näin hienosti rehottaa tenevaitten kylvämät herneet. Nyt noita vois napsia vaikka lautaselle tosta jos vaan raskis. 

Viikon niksimutsi: arskatomaattirasiat on käteviä minikasvareita itusille.