Lokakuun loppu

Eilen lykästi. Juuri kun olimme lähdössä mökiltä kotiin, bongasimme maisemista hienoja eläimiä tontin kulmilla. Kaivelin nopeasti kameran jostain kassin pohjalta ja sain räpsittyä muutaman kuvan. Olennot polskivat häiriintymättä, sen verran kaukana olimme.

  Alla olevat ovat pyökkejä. Olen ne siemenestä kasvattanut muutama vuosi sitten ja suurin on jo melkein itseni korkuinen. En tiedä ovatko pyökit jänisten suosiossa talvisin, mutta ainakin toistaiseksi jyrsijät eivät ole kiinnostuneet taimista. Toivottavasti onni jatkuu.

Yksi haave on saada metsä kukkivaksi alppiruusuilla ja atsaleoilla. Niitä on myös aika helppo kasvattaa itse siemenistä, olenhan itsekin onnistunut. Rhodojen kukintaa saa odottaa jonkin aikaa. Vanhimmat itse kylvämäni rhodot ovat saman ikäisiä eskarilaiseni kanssa. Tänä kesänä yksi atsaleoista kehitti nupun. Kukkaa en ehtinyt harmikseni näkemään, koska H-hetki osui sopivasti viikolle jolloin en ollut paikalla.

Yllättäen sain viikonloppuna kulhollisen suppiksia. Niitä siis tuli sittenkin. Ei paljon, mutta muutaman sopan verran nyt kumminkin.

Me eletään taloudellisesti epävakaata aikaa. On suunnitelma A, suunnitelma B, varasuunnitelma C. Yksi vaihtoehto tiukan paikan tullen on muuttaa mökki vakituiseksi asunnoksi. Se vaatinee ainakin paperinpyöritystä, porakaivo pitäisi tehdä, rakennus pitäisi eristää lisää jne jne. Ehkä vähän varovasti jopa toivon sellaisia "huonoja uutisia", se saattaisi olla alkusysäys jollekin uudelle ja paremmalle, jonka päättämiseen ei ainakaan ihan vielä rohkeus riitä.

Mökkisäkki

Sain sen vihdoinkin tehtyä, siis jättisuuren säkin mökkiromppeille. Tämän lauman kanssa reissatessa vaatteita, pyyhkeitä, vaippoja ynnä muuta pitää kuskata mukana hirveitä määriä ja olen jo kauan aikaa miettinyt, että jottai tarttis tehdä sille, että nyt kannamme mukanamme joka kerta 147 kauppakassin kokoista nyssäkkää, ja perillä sitten arvotaan, kenen sukat oli missäkin ja minkä kassin pohjalla olikaan ruokalaput. Surrur-Tee oma Marimekkosi-kirjassa on hyvän kokoinen nyssäkkä tällaiseen tarpeeseen. Joskus lainasin sen kirjastosta ja tein kokeeksi sellaisen yhdestä Ikean kankaasta. Se tomii nyt lastenhuoneessa puujunarataosien säilytyspaikkana.

Tässä mökkisäkki. Kangaskin on aikast komee. En tiedä kenen valmistama, mutta hitsin tukevaa puuvillaa ja luultavasti aika vanhaa (mutta taas kerran hyvin säilynyttä). Sisäpuolella on niinikään vanhaa (satiini-) puuvillaa, kun löytyi just eikä melkein sopivan kokoinen pala tuohon. Alemmassa näkyy sisäpuolen kangas ja lentokone toimii tulitikkuaskina.

Melkeen vois vielä tikata kolmannenkin tämmösen. Meinaan sulloin tuonne pienimmän vaatteet ja kestot viikonlopun tarpeeseen ja niistä se melkein täytty tuokin.

Tablettikotelo eräälle nuorelle neitille

Yhdet synttärit on taas merkattu kalenteriin lähitulevaisuuteen ja kun sankarin äiteeltä tiedustelin lahjatoiveita, niin tablettikotelo olis kuulemma tarpeen. No, semmonen siis. Värillä ei väliä, kunhan on pinkkiä. Kaivelin kaapista Ikean legendaarista kettukangasta ja toivon, että metsänelukka puhuttelisi sankaria. Kotelon pinkkiysaste ei ole huima, mutta arvelin, että eläimellinen kuva voisi kuitenkin olla leidin mieleen. Pikku moka meinas sattua siinä, kun tajusin vähän liian myöhään, että läpykkä, jolla systeemi suljetaan, osuu juuri oravan naamaan. Siinä kohtaa piti tehdä hätäratkaisu, kun en jaksanut alkaa purkamaan hela hoitoa ja tein pienen taitteen läpyskän päälle. Tekevälle sattuu, minkäs teet.

Hirveen aikasin tenavat aloittaa näitten vimpaimien käytön. Meille vanhuksillekki esiteltiin ennen eskarin alkua infotilaisuudessa koulun tarjoiluvaunu jolla kuljetetaan tabletteja luokasta toiseen. Siis eskarissakin. Kohta tenava saa opettaa mutsille tietotekniikkaa.

Kukertava kolttu

Tikkasin valmiiksi simppelin mekon itelleni kaavalla, joka jostain syystä pomppailee ajatuksiin silloin tällöin. Ompelin mekon kahdesta kappaleesta (ohjeessa tosin oli etu- ja takapuoli keskeltä kahtia, mutta tajusin sen vasta kun olin jo saksinut omat kappaleeni). Tässä ei ole vetoketjuja, eikä muitakaan hilavitkuttimia (no, ohje neuvoi laittamaan vyötärölle kumpparikujan, mutta sekin nyt jäi kaikessa laiskuudessa tekemättä), ei edes minkään sortin muotolaskosta löydy. Mekko on sen verran väljä, että siihen vain pujahdetaan sisään. Vaikka vaate onkin vähän kaapumainen, tykkään silti. Ja onhan se mukavan armollinen  keski-ikäistyvälle triplasynnyttäjälle.. Kovin on syksyinen väri kankaassa. Valitsin vähän hiutuneen lakanakankaan, sellaisen ihan kivan, mutta joka ei niin kauheasti kirpaisisi, jos vaikka tekele ei olisikaan ollut mieleinen. Siltä varalta, että joku nyt inspiroitui, niin kaava löytyy SK 4/13 lehdestä. Vyön nappasin takistani, sellainen pitäisi vielä tehdä mekolle kaveriksi.

Tiputakki

Tässä parin illan puhteena ipanan takki Ikean lintukankaasta, jota joskus ostin siivun ihan vaan, koska se oli niin kiva kuosi. Nyt päätin tehdä siitä jotain. Tämä on kesäversio, eli ei kummempaa toppausta, pelkästään päälipuolen paksu puuvilla ja sisäpuolen vuoriin hävitin naapurilta saamani palan jonkinlaista verkkarikangasta. Tuokin oli sellainen "mahtaako tälle tulla koskaan käyttöä" -kangas (se verkkari siis), mutta tuohon se olikin oikein oivallinen. Sekin käy lämpimästä kerroksesta, kun ei ihan ohutta ole kuitenkaan. Mä olen sitä mieltä, että semmosta kangasta ei olekaan, mille ei olisi jotain sijaa missään. Aina välillä tosi oudotkin kappaleet yhtäkkiä ovatkin tarpeellisia. Niinku vaikka aiemmin postaamani linnanneitohamonen ysäriverhoineen.

Tiputakki ei jää tähän huusholliin, vaan menee hetkeksi lahjajemmaan. Mutta en paljasta että kenelle tuo liikahtaa, saatte te hullut jännitystä elämäänne :P

Huomatkaa värikoodatut nepparit. Tää on isiä varten, kun niille pilttien pukeminen on aina vähän hapokasta jotenkin.

Teetä ja sympatiaa jaossa!

Rynttyliisalla arvonta KLIK!

Vaaauuuuu! Olisin tarvinnut tätä tänään, kun aamulla totesin kahvin olevan loppu. Kyllä oli karaisevan karmaiseva kokemus.

Uuuuh ihhanaa retroa

Nyt tuli pakottava tarve blogata makuuhuoneen verhot, kun aamuarska loimutteli niiden takaa taas kerran ja huokaillen ihastelin taas noita. Vaikka nuo ovat käytettynä hankitut, ne ovat varsin uudenkarheat olemukseltaan (yksi syy, miksi suosin retroa, on se, että ne kestää ja kestää ja kestää ihan eri tavalla kuin nykyiset tekeleet). Olisi kiva tietää, kenen valmistamat nuokin ovat. Olen nähnyt nettikirpparilla myytävän myös vihreää versiota näistä. Kangas on sellaista paksua neulosmaista, jonkin sortin sekoitetta kai. Näen kuvioissa laivan hytin ikkunanäkymiä, taikka pyrstötähtiä. Olisi kiva tietää, mitä kuosin suunnittelijalla on itsellään ollut mielessä. Jos pitäisi kuvailla kuosia jollain adjektiivilla, tulee mieleen sana "väkevä".

Kahvi loppus eilen ja muistin tänä aamuna vasta. Kräääääh.

Kurmeeta taas

Rynttyliisalta tuli haaste että näytä jääkaappis. Siin sitä on nyt ihmeteltävää.
On se kyllä aika sekanen.

 Maito on aika vähissä taas. Kaalin puolikas pitäis valmistaa ennen ku se valmistaa ite ittes. Mun pitikin kysyä ukolta että miks se bulgarian jogurttia osti, kun se ei mitenkään kuulu meidän perusmuonaan enkä ole suunnitellut mitään siihen liittyvää. Alalootassa on jotain rehuja, mutta en nyt muista mitä. Kesäkurpitsaa ehkä. Ja joku retroporkkana.

Ohhoh, mikäs se tuolla alaoikealla kuiskuttelee?

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Olipa ilmanhaltijat kerrankin suosiollisia viikonloppuna. Päästiin juhlimaan erästä neitoa parhaassa 4-v. iässään ystävien mökille. Oli saappaanheittoa ja aarteen etsintää, siilikakkua ja ilmapalloja. Jee!

Kyllä maalla on mukavaa.

Ompelin päivänsankarille linnanneitomekon. Materiaalit olivat pääasiassa vanhoja verhoja viime vuostuhannen lopulta, etuosan ja hihojen kangas ehkä vanhempaakin tuotantoa. Ysärikuosit ei yleensä niin sykähdytä, mutta prinsessojen helmoihin ne sopii kuin vaahtokarkki 4-vuotiaan suuhun (ja kiitos vain kovasti te, joilta olen nuokin kankaat saanut, jos nyt satutte lukemaan tätä!).

En halua valittaa mutta perä repes

Kyllä taas tuli ostettua paskaa laatua. Cittarista villasukkikset, niinku paketissa luki. No, kotona hokasin, että villan osuus on 20% ja loput jotain modaalia. Nyt kun kiskoin ne jalkaan yhden pesun jälkeen, niin tajusin äsken, et persnahka kitkaa puupenkkiin, vaikka pitäis olla sukkikset siinä välissä. No nehä oli revenny saumastaan. Ja koko on xl, kun aattelin, että jos lahkeet kerrankin riittäis. Riitti ne, mut aloitinko mä karppauksen sit kuitenkin liian myöhään vai? Pitää kysyä tätä vielä sukkisten valmistajalta.

Kalsareissa lukee "Elämä on laiffii". Kettuileeks nekin mulle?

Humppilaa ja kaalinkatkua

Joskus muinoin satuin löytämään kirpparilta sopuhintaan hyvän läjän lasisia vihreitä ruokalautasia, joissa on kuplia siinä lasin sisällä. Saattavat olla Humppilan Talonpoika-sarjaa, mutta varmaks en voi sanoa, kun ei niissä mitään lukenu. Noh, tykkään niistä kovasti ja ovat meillä semmosia pyhälautasia olleet. Olen miettiny, että sitä sarjaa olis kiva saada lisääkin. Noita paksuja kuplalasilautasia näkyy aika useinkin kirpuilla, mut ne on poikkeuksetta yksittäiskappaleita ja monesti aika suolaisen hintasia mun kukkarolleni. Pari vähän erisävyisen vihertävää kuplalautasta ostin vielä myöhemmin.

Nyt sitten sattukin mäihä, kun yhessä Fb-kirppiksessä ja noutomatkan päässä joku halus ruskeista Humppiloistaan eroon. 12 lautasta ja 11 lasia. Nyt ne on mulla täällä ja kyllä maistu kaalilåda hyvältä, kun testasin (paljon paremmalta, kuin noista särkymättömistä 90-luvun hobbyhall-lautasista esimerkiks).

Tää on sitten karpimpi versio. Meinaan päätin että nyt joku roti tähän elintasoon.

Ruskeat Humppilat ja vihreät ehkä-Humppilat ryhmäkuvassa. Näissä ruskeissa oli tarratkin jäljellä. Jostain luin, että Talonpoika-sarjaa on tehtailtu 70- ja 80-luvun taitteen molemmin puolin. Korjatkaa, ken tietää tarkemmin (Noita laseja kun kattoo, alkaa tekemään mieli kaljaa.).

Ja anteeks vielä naapurit tosta kaalista.  Viimeksi kun mä rävelsin kaalilaatikkoa, sen haisto rappukäytävässä 3 tai 4 päivää aika vahvasti.

Muoks vielä. Koska mä en oikeesti ole mikään sisustusblogisti ja keittiökään ei ole mukavuusaluettani, niin tästä postauksesta tuli jotenkin kumman stailatun oloinen omiin silmiini. Arkitodellisuus on jotain muuta. Kaikki penskat kieltäytyivät kaalikurmeestani ja esikko alkoi omatoimisesti rakentamaan herkkuateriaa lihapiirakasta. Kiitos vaan pennut, kyllä kannatti taas mutsin raataa..

Ei mahtunu mulle

Löysin kerran kirjastosta lainaamastani "Villit silmukat, päähineitä" -kirjasta hienon kypärämyssyn (siis aikuiselle) ja päin vastoin kuin yleensä, aloin tekemään sellaista ja sain sen jopa valmiiksi. Hirveen kiva se on, mutta ei se kyllä mun päähäni mahtunu. Mutta syytän siitä taas itseäni, koska en malttanu ottaa selvää minkä paksuiselle langalle ohje tarkalleen ottaen oli, saati mitään mallitilkkuja alkanu tekemään. Esikollekin se oli vähän kippana. Onneks se näyttää menevän sentään tuolle 1-vuotiaalle, niin ei ihan koristeeks jääny. Kyllä mulle kelpais vielä itellenikin tommonen, mutta sen verran kiirusta pitää, et mahtaaks sitä keretä ees eläkkeel, pruukaa näit projekteja kasaantumaan jo sinnekin ihan liiaks?

Tämmöne (petrooli on muuten mun lemppariväri, uuuh):

Kuvan muokkasin ihan itte, kun koitan pitää noi syyntakeettomat jälkeläiset vähän anonyymimpinä blogissa.