Yoshiko Tsukiorin mekko

Lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan, Yoshiko Tsukiorin Kauniit puserot ja mekot. Kaavat ovat sopivan simppeleitä lyhyelle ompelukärsivällisyydelleni ja valitsin kokeiluun ehkä yksinkertaisista yksinkertaisimman "laatikkomallisen venekaulusmekon". Mekossa ei ole vetoketjuja, kuminauhoja, rypytyksiä, ei edes tissilaskoksia. Onneksi tikkasin koevedoksen jämäkankaasta ennen the Kankaan silppuamista ja havaitsin että kirjan oman mittataulukon mukainen l-koko, joka siis olisi pitänyt olla sopiva, olikin melkoisen suuri päälläni (käytän tavallisesti m/l- ja 40-kokoisia vaatteita). Kuukkeloidessani kokemuksia Yoshikon kaavoista sain käsityksen, että mitoitus olisi niukkaa, mutta en voi olla samaa mieltä tässä. Seuraavan version tein m-koossa ja siinäkin olisi varaa nipistää. Suosittelen käyttämään apuna mittanauhaa, jos suunnittelee ompelua Yoshikon kaavoilla.

Kangas on vanhaa Tampellan satiinipuuvillaa, ältsin tyylikästä. Halusin hulpiotekstin mukaan mekkoon ja tälläsin sen muotokaitaleeksi pääntielle. Ja tähän väliin tuhannet kiitokset Hannele-tädilleni, jolta Kirsikkapuisto-kankaan sain. Ihana on, huikeen hieno!

Annoin esikolle kameran käteen ja sanoin että ota semmonen kuva missä näkyy koko mekko. Mekko näkyy, mutta pikkasen tais olla kamera kenossa. No, annetaan se ekaluokkalaiselle anteeks kuitenkin, varsinkin kun malli itsekin kenottaa. Vastoin alkuperäistä ohjetta tein taskut pyöreiksi neliön sijaan ja upotin ne sivusaumoihin, ettei menisi kankaan hieno kirsikkakuosi "rikki". Kaula-aukon kaarsin hiukan alemmaksi, mutta sen olisi voinut leikata vielä muutaman sentin syvemmäksi (tämäkin vinkiksi teille joita poolokaulusilmiö häiritsee, tässä venekaulusmekossa kaula-aukon reunaa nimittäin hipoo kurkkua ainakin minulla).

Tässä vielä itse kirja, suosittelen.

Plokihaaste

Kirppisrakkautta-plokin Eeva nakkas haasteen ja ohjeistus menee näin: "Ideana on vastata viiteen kysymykseen ja sitten minun pitäisi haastaa uudet viisi bloggaria leikkiin mukaan keksimilläni kysymyksillä".

1. Parhaat kirppislöytöni top 5

 Ensmäisenä joululahja itelleni, Raision Ekotilasta. Hinta oli sen verran kirpaiseva, että mietin yön yli. Päätin sitten hakea itselleni, koska aavistelin, että jos en sitä tee, se jää hampaankoloa kaihertamaan ikuisesti. Liekki, Finelin kahvipannu. Niin hieno (ja kallis) että melkeen itkettää. Joululahja mulle itelleni.

Toisena Humppilat, Arcorocit ja muut myrkynvihreät, kakanruskeat ja sinapin kukertavat lasihässäkät. Olen napsinut näitä mukaani kun on sattunut tulemaan eteen sopivalla hinnalla. Aika usein näkyykin myynnissä vielä noita Humppiloita esimerkiksi ja mukavaa, kun löytyy sen verran että voi kattaa useammallekin vieraalle.

Kolmantena  mukavasti patinoituneet nahkasohvat joissa on kiva röhnöttää kalsareissa ja äipän kutomissa villasukissa. Sohvat oli Tori.fi:n lahjoitetaan osastolla.

Neljäntenä paikallisesta kivijalkakirpusta pyöreä pöytä. Nyt on viimeinkin paikka tuhannelle liinalleni, jotka ansaitsevat olla esillä.

Viidentenä viimeisin kirpparisaaliini, loistokuntoinen samettitakki "Dixi Coat, Made in Finland by Teiniasu. Jetsulleen minun kokoinen ja kärsin tästä viisi (5)euroa. Ohhoh. Kuukkeloin hiukan ja selvisi, että Teiniasu on ollut turkulainen ompelimo. Eipä ole kauas takki liikkunut muutaman kymmenen vuoden aikana, kun Raisiosta, siis ihan liki Turun rajaa tämän löysin. Vaan kuinka sopii teiniasu tämmöselle keski-ikäistyvälle mummelille?

2. Aikakausi, millä olisin halunnut elää
Eipä säväytä  keskiajan rutot tai viime vuossadan sodat. Tämä nykyisyys lienee ihan paras.

3. Lapsuuden haaveammatti
Munsta piti tulla eläinlääkäri, kunnes tajusin etten kestä ehkä nähdä kärsiviä turreja sittenkään.

4. Kokoelmistani puuttuva (second hand) -aarre
kirjahylly 60-70-luvulta.

5.  Jos matkustelet, minne menet mieluiten
 Jos eteeni lehahtais hyvä haltija ja sanois että pääsen ihan minne vaan, siis ihan minne ikinä tahtoisin, lähtisin kiertämään Suomen Käpykylien ja Perähikiöitten kirppareita vaikka viikoks. Majoittuisin öiksi luonnonhelmaan, johonkin campingmökkiin järven rannalle saunomaan ja makkaraa kärtsäämään. Aah, täydellistä.


Omat kysymykseni seuraaville:
1. Viisi parhainta kirppulöytöä?
2. Tunnustatko tehneesi koskaan hutihankintoja?
3. Voiko lahja olla second hand?
4. Onko lempivaatteesi tullut uutena vai kierrätettynä?
5.Veikkaa mikä tämän päivän hilavitkutin on keräilykamaa vuonna 2050.


Haastan Tiili 5-plokin Kimmon, Kukkia ja mekkoja-plokin Maalaistytön, Oranssin Omenan, Eskurin Maijan ja kaikki kirpparinuuskijat joita en tässä vielä maininnu.

Verhoista huppupaidaksi

Kekkasin tässä yhtenä arki-iltapäivänä koukata kirjaston kautta ja lainasin muutaman Burda-lehden ihan vaan koska en ole koskaan aikaisemmin sen kaavoja kokeillut. Ensimmäisenä testiin pääsi "pitkä paita", 9/2014. Tuli ihan kelpo vaate, koko piti mun mielestä ihan paikkansa. Kangas on ystävältä saatu verhopari, kiitoksia Katja tästä! Paidassa on huppu, vyörenksun jätin tekemättä (kuvassa vyön virkaa tekee irtonainen toisesta vaatteesta napattu naru. Hihansuissa kumpparit ja takahelma on hiukan etupuolta pidempi. Taskut löytyy sivusaumoihin upotettuna. Paita ei aukea alas asti, vaan nappilista ulottuu napaan saakka, eli paitaan pitää ikään kuin pujahtaa. Tissilaskoksia ei ole, mikä hiukan mietitytti, mutta näköjään kolmen lapsen jälkeen toimii ihan tämmönen littanampikin yläosa (he ho he). Kaavaa voisi jalostaa takiksi vuorittamalla ja etuosa vois seuraavassa versiossa aueta ihan koko matkalta.

Eestä ja takkaa. Onks tää nyt anorakki vai mikä?