Oho, hattu se taas!

Siitä viimekertaisesta pussihamekangaspalasta jäi pieni siivu tilkkua ja mietin että mihin senkin hassais ja hokasin että hattuun tiätty. Ja hattu on tällä kertaa ihan itselleni. Samalla tuli viilattua taas kaavaa ja nyt tuli ihan presiis sopiva omaan kuuppaan. Jos nyt joku siellä miettii että mistähän sitä löytyisi täydellisesti sopivan hatun kaava, niin Hatuttaako-blogissa on varsin näpsäkkä ohje kaavoittaa lierihattu juuri sopivaksi.

Pussihameita

Tykkään pussihameista, jotka saa omasta mielestäni lättähanurisen omenahkovartaloni tuntumaan vähän naisellisemmin kurvikkaammalta. Joskus tein vähän monimutkaisemman vuoritetun mallin SK:n kaavalla. Hameesta tuli kauheen hieno, vähän liiankin, kun en oikein osaa arkena sitä pitää. Parissa juhlissa olen tällä liihotellut ja toisaalta sääli ettei kiva luomus ole sen useammin päässyt käyttöön. Kangas on Naamakirjan Lumppulasta muinoin löytämäni ja sen saksiminen hirvitti, mutta onneksi homma onnistui.

 

Kunnia tämänpäiväisen projektin tutoriaalista kuuluu Hupsistarallaan norsikselle, jonka juttuja käyn usein ihailemassa ja tänään piti ihan apinoida yks asia eli ihanan helppotekoinen kolttu joka toimii ja näyttää kivalta. Voi olla että pitää tehdä toinenkin, meinaan tämmöset nopeahkosti valmistuvat jutut joissa ei ole ylenmäärin nyherrettäviä vekkejä, nappeja ym. nippelinappeleita sopii mulle kun en oikein pysty tai jaksa keskittyä paljon yksityiskohtia sisältäviin juttuihin. Syytän siitä perhe-elämää, kun joku on aina keskeyttämässä tai muuten häiriköimässä harrastusta. Pitää olla nopee, jos meinaa saada joskus jotain valmista. Kangas on viskoosia siltä ajalta kun maailma oli vielä sinapinruskee.

Tänäpä piti kaivaa oman äipän kutasemat villasukat esiin kun hyökkäs melkosen kolee keli.

Kukkahattutädeille

Tulipa taas tikattua kesähattuja. Ensimmäinen menee tulevalle eskarille synttärilahjaksi, hän pitää kuulemma vihreästä (ihan ku määki, että hyvä maku hänellä selvästi). Toinen meni myöskin tulevalle eskarille ja hattu tais päästä sisäänajoon jo juhlien tiimellyksessä, mikäli oikein näin siinä vilinässä. Onnee vaan teille 6-vuotiaat, ihmiset parhaimmassa iässä.

Sitten tuli tikattua vähän isompi kotsakin. Kangas on entinen mekko, kokoa xxxxxxS, eli ei olis meikäläisen vartalon verhoaminen onnistunut sillä ainakaan tässä elämässä. Hattuun se onneksi riitti ja riittää vielä vaikka toiseenkin. Tuleepa nyt treenattua hattujen tekoa ja viilattua kaavaa oikein kunnolla.

Ja vielä yks jonka taltioin kelmeessä keinovalossa illan pimeinä hetkinä.

Mä haluaisin tehdä onnistuneesti vielä sellaisen oikein isolierisen hatun, joita olen joskus kuolannut jonkun 70-lukulaisen katalookin lehdykällä.

Sunnuntaikirppuja

Yksi emonen kurvasi aamulla tänne ja jatkettiin tästä Turkuun kirpuille. Pari paikkaa ehdittiin katsastaa ja saalistakin tuli keskimäärin hyvin. Kankaita tuli vastaan mukavasti. Vähän piti rajoittaa himoja, mut jotain toki latasin ostoskoriinkin, eihän sinne kirpuille nyt pelkästään kattelemaan tulla. Keväinen liina, vuosipyyhe ja Tampellan iso damastiliina

Ja oho, taas kattila ja Humppilan lasilautasia. Iloinen löytö, Kehrä-liesisuojus, priimakuntoinen. Tosta vois tuunata kellon, eli päivän kysymys kuuluu, mistä kannattais etsiä kelloin koneistoa, ebay?

Kesämekko mamille. Lapussa lukee että "brand".

Ja vielä froteinen vetskaritunika. Niskalapussa lukee "Ringella". Valmistusmaata ei mainita missään, mutta veikkaisin vanhaksi vaatteeksi, tosin ihan satavarma en voi olla.

Penskoille vein tuliaisiksi brion vetureita, niitä en nyt kuvaa, ne kierii jo pitkin nurkkia mikä missäkin.

Pari kirpparisaalista taas

Tässä uus keittiöni timantti ja äitienpäivälahja itelleni itseltäni. Miks ihmeessä olen mennyt joskus ostamaan ankeita teräskattiloita, kun tämmösiäkin löytyy? Valmistajasta tai edes valmistusmaasta ei ole mitään merkintää, tietääkö joku?

Ja tämä Lumppulasta bongaamani pyöreä puuvillaliina kolahti eilen postiluukusta. Sopisi syksyyn, ehkä jouluunkin. Mökille ehkä. En taida raskia silputa tätäkään.

Kuljen ipanoitten kanssa joka päivä eskariin mennessä pihan ohi,  jossa häärii täti, joka on selvästi puutarhaihmisiä. Hän sattui pari päivää sitten sopivasti olemaan kohdalla ja kysäisin haluaisiko hän mahdollisesti pari ananaskirsikan tainta pihalleen. Näin onnistuin lempeästi ja rehuystävällisesti harventamaan parvekeviidakkoani hieman. Oma äitimuori lupautui myös antamaan kodin parille rehulle. Kiva kun kelit lämpeää, jos vaikka nuo pikkuiset taimet siitä innostuis kasvamaan kokoakin pikkuhiljaa.

Klassinen kellohattu

Nakutin Jokanaisen käsityökurssi-kansiosta "Klassisen kellohatun". Kiva kaava, mutta koko on outo, 56 senttimetriä. Se ei ole selkeästi lapselle mitoitettu, mutta minulle, pienehköpipoiselle aikuiselle kuitenkin juuri ärsyttävästi pikkuisen kippana. Mulla riittää onneksi vajaamittaisia ystäviä ja tälle lätsälle on käyttäjä kiikarissa.

Ikkunakierrätystä

Mammapappa kerran menivät ja vaihtoivat tölliinsä uudet klasit, ja päätettiin säilytystilaongelmasta huolimatta sulloa vanhat ruudut mökin varastoon. Päinvastoin kuin yleensä, nämä tuunattavaksi säilötyt kapineet pääsikin yllättävän nopeasti käyttöön. Puolisko ruuvaili ja sahaili muutaman viikonlopun ja nyt mulla on tämmönen, jollaisesta en olis vielä kesä tai pari sitten ees uskaltanu haaveilla. Mietittiin tuota väritystä, yleensä ne tuppaa olemaan valkosia tai vaaleita ainakin. Mut ei tonne meijän kivikasaan mikään maalaisromantiikka oikein istu. Siitä tuli suojaväriin verhoutunut maastoon sulautuva ikkunahuone. Ovi puuttuu vielä, pitää etsiä joku käytetty ikkunallinen saunan tms. ovi. Seuraavaksi pitää hommata oven lisäksi multaa ja kehitellä jonkinlainen kastelusysteemi myös.

Kuka kaipaa inspiraatiokuvia kieppiaineksista tehdyistä kasvareista, niin täällä KLIK! löytyy melkosen ihastuttavia rakennelmia.

Kasvihuoneen lisäksi mökillä on tekeillä kasvimaa. Pieni, mutta toivottavasti kuitenkin satoa antava. Kaikki multa pitää tuoda sinne muualta. Tontilla oleva maa makaa kalliopedillä melko ohuena kerroksena ja on sellaista havumetsä- ja hiekkamöhjöä, josta lurahtaa vesi nopeasti läpi. Niin ja kiviä. Joka lapioniskulla kolahtaa aina johonkin murikkaan.

Nyt siellä on sitten kompaktikokoinen kasvimaa. Mustajuurta piti päästä ehdottomasti kokeilemaan ainakin. Multasyvyys mietitytti ja päätin rakentaa ikään kuin tårta på tårta, lisäkerroksen multaa puukehyksiä käyttäen. Mikäköhän on elinikä tuollaisella maata vasten olevalla käsittelemättömällä puulla? Toivottavasti nuo kehikot edes muutaman kesän kestäisi. Perälle pääsi syksyllä muutama viinimarja ja heräteostos-karukka, karviaisen ja herukan sekoitus. 

Sitten kaupunkikotiin, eli parvekkeelle. Parvekkeella on pari talvea selvinneet siperian- ja alppikärhöt. Ne kasvavat isoissa keramiikkaruukuissa, enkä ole niitä suojannut mitenkään. Aloittivat kukkimisen kiireellä, tuskin oli lehdet vielä puhjenneet. Nypin vasta vähän aikaa sitten viime vuotiset lehdet pois ja siemeniäkin olisi ollut. Millaisia jälkeläisiä tällaisista voisi tulla jos itse idättää, emonsa kaltaisia vai jotain ihan muuta?

Olen pähkäillyt että mistä teen tarpeeksi tilavia astioita parvekehyötykasveilleni ja eilen Tokmannin ulkopihan nurkasta bongasin kaksi 38-litran muovilootaa vitosen jämäkappalehintaan. Toisessa lepää nyt pikkuiset persiljan beibit ja muutama basilika, toiseen kylvin pari vahapapua, villirukolaa ja bataviasalaattia.

Beibit ulkoilemassa tänäiltana.