Syntymäpäivämekko

Ei ihan uusi ompelutyö tämäkään, mutta postaan kuitenkin. Minä olen ollut vähän huono käyttämään tytöillä mekkoja. Ne on huisin söpöjä, ehkä söpöimpiä vaatekappaleita, mitä ihmislapsella saattaa olla, mutta käytännöllisyys on kääntäen verrannollinen söpöyteen ainakin silloin, kun melkein vauvaikäisestä on kyse. Hepeneille on kuitenkin tilaisuutensa ja päätin ryhdistäytyä mekkoasiassa ja ompelin nuorimmaiselle 1-vuotisjuhliinsa mekon, retrokankaista tietty. Ensimmäiset synttärit meni ja sen jälkeen tämä on edustanut muutaman kerran vielä uudestaan, viimeksi ystävän häissä. Sitten, kun mekko ei enää sovi, se päätynee muistojen aarrelaatikkoon. Tuo yläosan kangas on ruotsalaisten tekosia 70-luvulta. Kuosissa hiippailee leppiksiä kielojen, saniaisten ja vanamoitten seassa. Ehkä ihanin kuosi ikinä.

Mekosta nukkeen. Löysin joskus kirpparilta vuoden 79 Suuri käsityökerho-lehtiä ja siellä oli aika hauska nuken ohje. Nuo hemmot on aika liikuttavia, kulkuset ja kaikki.. Kiljunen otti poikanuken heti omakseen ja nimesi sen "Peetuksi". Peetu rutistetaan illan tullen tiukasti kainaloon ja yön pimeinä hetkinä Kiljunen hiipii Peetu turvanaan vanhempien sänkyyn, melkein joka yö. Jos joku nyt innostuu tikkaamaan oman Pietunsa, niin mainittakoon, että alkuperäisessä kaavassa oli pääkappaleessa virhe. Kasvojen etuosan palaa piti lyhentää muutaman sentin ja tukkapalaa taas pidentää, sitten vasta osat loksahtivat kohdalleen.

 

Meidän Peetu alla.