Tässä mökin laituri ja uimaportaat muinaistulien yötä edeltävänä aamuna. Paikka on aika omalaatuinen. Vaikka se on enemmän ihmisen kuin luonnon muovaama, me ollaan tosi onnellisia, että saadaan ihmetellä ja tuijotella tämän lätäkön rantaa. Tuo monttu on louhittu ennen sotia, naapurin ukko ties kertoa. Vanhemmat kyläläiset tuntee tämän matonpesupaikkana. Vesi on aina tosi hyytävää, yli kahdenkympin se ei ole koskaan meidän aikana noussut.
Mustikoita tontilla riittää ja niitä sain muutaman litran noukittua nytkin. Muutama viikko sitten näytti aika surkealta nekin kuivan kesän jälkeen, mutta yllättäen ne tokeni kun satoi muutaman päivän. Nyt ne alkaa lähestymään parasta ennen-päiväänsä, osa räjähteli käsiin. Tonkka on perintökalleus jostain äitimuorin lapsuudesta.
Tuittu innostu kans marjastamaan 1-vuotiaan innolla.
Alla on pyökki. Kylvin niitä siemenestä muutama vuosi sitten. Kuivemmalla paialla pienin on maitopurkin kokoinen, tämä on suurin, kasvaa syvemmällä metsässä ja enemmän varjossa. Ens vuonna se varmaan on itteäni pidempi (jossei talvi tapa).
Ystäviä kävi kylässä. Mä olen kieltäny penskoja pomppimasta noilla kivillä, mut eihän niitä pidätelly mikään, kun ne äkkäsivät. Toisaalta on noilla murikoilla se hyvä puoli, et ne on ehkä ainoat asiat maailmassa, mitä tää remonttitripletti ei saa hetkessä särki.
Toi eka kuva on niin silmiä lepuuttava! Et voin vain kuvitella että millainen se oli sitä ottaessa ihan livenä ;)
VastaaPoista