Olen liikuttunut

Nimittäin muutamia päiviä sitten sattui sellainen tapaus, että aivan tuntematon rouva soitti ja kysyi, olisinko kiinnostunut hänen vanhoista liinoistaan ym. kankaista, joita hän on nyt siivoamassa kaapeistaan pölyttymästä (hän oli nähnyt erään yritykseeni liittyvän lehtijutun, jossa kerron innostuksestani kieppikankaisiin). No totta mooses! Kuulemma roskikseen päätyvät, jos ei nyt ottajaa löydy. Lähdin kävellen tavan kangaskauppakassini kanssa, mutta piti tehdä vielä seuraavana päivänä uusi noutokeikka. Liinojen ja verhojen lisäksi mukaan tarttui hiukan muutakin ompelurompetta.

Pumppu sykähti muutaman ylimääräisen tahdin, kun näin rouvan pinossa nämä pari pientä keväisen väristä liinaa ja ihan yberretrot kappaverhot. Pyörryttää vieläkin. Alavasemmalla on paketillinen ommeltavia neppareita.

Kattokaa nyt tota nepparipakettiakin. Noita on monta liuskaa päällekkäin ja varsin eteerisen näköinen tyttönen kaiken keskellä. Melkoisen hieno setti, raskiiko noita edes käyttää, kysyn vaan. Mansikkainen huivi ja verhot samasta aiheesta muuttivat myös meille.

Rouva antoi myös pois läjän käsin taitavasti virkattuja pitsejä. Osa omatekemiä ja osa kirppareilta haalittuja.

Paljon muutakin kannoin nyssäkässäni kotiin, tässä oli vain muutama valikoitu herkkupala.
Olen todella otettu ja kiitollinen ja iloinen ja vaikka mitä. Todellakin. Ihan pakahdun. Kiitos kaunis sinä ihana emäntä samalta kylältä, jos tunnistat itsesi. Olen vieläkin niin pökerryksissä ja ällikkänä, etten osaa sanoin kuvata.