Vielä on kesää jäljellä

Pääsin tänäviikonloppuna puutarhahommiin. Aloitettiin syksyllä kasvimaan värkkiminen kun armas naapuri kysyi, tarvitaanko me multaa. No totta mooses ja niin multa saapui tontille (naapuri kaivoi pellolleen ojaa ja sieltä sitä maata siis riitti meillekin). Ihmettelin eilen vähälumista talvea ja huomasin, että kaikennäköstä ruohoa pukkaa tulevasta pellosta. Hirvittää vähän että millanen savotta tästä vielä tulee ens kesänä, meinaan muutama rikkiksen siemen ja juurenpala tuolla muhii.

Siellä ne vaanii tilaisuuttaan, osa kokeilee jo onneaan.

Olen kasvattanut muutamia alppiruusuja ja atsaleoja siemenestä. Ensimmäiset kylvin muistaakseni kuusi vuotta sitten ja tänä kesänä yksi yritti kukkia. Ajoitus oli itseni kannalta huono, rehu tuuppasi kukintonsa keskellä viikkoa ja viikonloppuna mökille palatessani oli vain rippeet jäljellä. Jotain violettia siinä ehkä oli.. Pienimmät puskat ovat tikkuaskin kokoisia, kuten tämä atsalea, joka ei ymmärrä talveentua ollenkaan. Senhän pitäisi ensin kokea ruska ja sitten pudottaa lehtensä. Tämä pikkuinen tuuppaa sen sijaan uutta lehteä.

Pillimehutauko

Hän on kivinokkeli, joka on sitkeästi pesinyt mökkirannan reunalla ison kivikuution päällä jo monta vuotta. Siinä se tänäänkin hautoi kivisiä muniaan, vaikka viisi tai kuusi vuotta sitten sen rautalankatöyhtöä taivutellessani kuvittelin askartelevani yhden kesän iloa.

Ja lopuksi vielä kättentöitä. Mulla pyöri kotonurkissa suorastaan ärsyttävä kasa kangassilppua, joita en raskinut heittää pois, koska niistä voi saada vielä jotain (käsityöihmiset ainakin tunnistavat tämän olotilan). Välillä oli omakin usko koetuksella, mutta joulun vapailla ajelutin silpekasan mökille ja tikkasin niistä paloja unelmieni tilkkupeittoon. Silppuläjä pieneni jonkin verran ja niistä syntyi 24 uutta kirjavaa hirsimökkitilkkua. Syntyi kultaa paksasta toisin sanoen. Tilkkujen taustapuoleen sain hassattua erästä harmitus-kangasta, joka oli liian haalistunutta mihinkään kunnon työhön, mutta jonka poisheittäminenkin ärsytti ajatuksena, olinhan maksanut siitä nettikirpparilla muutaman euron ja itellakin oli ottanut siivunsa. Nyt sekin sai tärkeän tehtävän uudessa elämässään.

Mökkiompelukone on äitimuorilta lainattu Husqwarna, yhtä eläntäny mitä viimeisin käyttäjänsäkin. Mutta silti maailman paras kone, ihanan hiljainen ja siisti.