Norsutakki ja parit kirput

Pikkasen on tämän mamin aika kortilla mutta hiljaa hyvää tulee, varsinkin kun kyse on käsitöistä ja bloggaamisesta, eiks? Ystävä kertoi että tiputakki jonka pari vuotta sitten tein hänen poikaselleen, alkaa olla kovasti kutistunut ja ehkäpä melko reilusti  kulahtanutkin ja poika kaipaisi jo uutta rotsia pihahommiin. Herran, joka siis on mies parhaassa iässä, kohta kolme kokonaista vuotta täyttää hän, lempivärinsä tällä haavaa on punainen. Minäpä siis kaivelin jemmoistani  nuoren miehen mieleen olevia kankaita ja tikkasin jäbälle norsutakin ja taas kerran maksoi vain tekemisen vaivan. Finlaysonin norsut, joita riitti hihoiksi ja huppuun, on palasesta, joka jäi minulle lyhennettyäni kerran kummipojan huoneen verhot. Jonkun aikaa norsut kerkesivät kaapissa piilotella, mutta taas se nähtiin että aika tavaran kauppas. Punainen ja vuorin kuviollinen puuvilla ovat myöskin ystävän kautta jonkun ylimääräisiä, minulle päätyneitä kankaita (kiitos niistä). Sen verran omaa kukkaroa piti raottaa että kävin ostamassa muutaman euron fleesepeiton josta saksin ohuen lämmittävän kerroksen takin sisään. Sopiva vetskarikin löytyi rompelaatikosta. Kaavana Ottobren Against the wind.

Minua on perheellistymisen myötä kasvavassa määrin alkanut ahdistaa tavaran määrä kotona ja olen koittanut kiinnittää huomiota roinaan, joka hiipii, hyppii, poukkoilee ja vyöryy ovesta sisään. Ehkä helpointa on vaikuttaa siihen, mitä itse haalii itselleen ja siksipä olen uuden ostamisen lisäksi vähentänyt myös kirpparireissujani, sillä huomaan, että varsinkin kirppareilla arviokykyni tavaran todellisesta tarpeesta on häilyväisempi. Viime viikonloppuna annoin kuitenkin itselleni luvan (ystävän houkuttelemana) piipahtaa Turun Manhattanin loossikirpulla ja muutaman asian kohdalla selkäranka notkahti ja ihan tyhjin käsin en selvinnyt vaikka kuinka yritin jäädyttää pääni. Esimerkiksi näin upeeta kolttua en kertakaikkiaan voinut vastustaa.

Joku on sen siististi joskus itse ommellut ja nappilissa piilotteli Tampellan hulpioteksi.

Joku ihana oli päättänyt luopua Globe Hopen teepparista eurolla ja joku toinen tahtoi päästä eroon pitkistä verhoista, Porin puuvillan kangas 70-luvulta.