tiistai 5. marraskuuta 2013

Essu ja käsveska

Onnee vielä kerran sinä ihkuli supermama jolle tekaisin lahjaksi essun. Niitähän ei voi olla perheen emolla liikaa ikinä. pistin puoliksi vanhan Finlaysonin liinan ja tein sitten innostuksissani essuja kaks kappaletta oikein. Tässä toinen, jonka loppusijoituspaikkaa vielä arvon. Yläasteen kuvaamataidon ope joskus sanoi, että mulla on absoluuttinen värisilmä. Vieläköhän se olis sitä mieltä?

Ja se käsveska. Tai olkalaukkuhan toi oikeastaan on ja ihan mukavan kokoinen sikäli, kun pitää aina raahata kaikennäköstä roinaa mukana, vaippoja, varavaatteita ym. mihin sitten menenkin. Mutta ei tuo lopulta NIIN iso ollut, mitä lehden kuvasta luulin. Amy Butler-kassin kaava löytyy SK 3/12 lehdestä. Kangas on sama, josta tein aikaisemmin mökkisäkin. Vieläkin sitä jäi pikku siivu. Ja jos joku vaikka sattuis tietämään kuka tämmöstä kuosia on tehnyt ja koska, niin saa kertoa mullekki! Nuo Amy Butlerin kuosit on oikeen söpöjä ja raikkaita, mutta mä tykkään ehkä enempi vähän räväkämmistä.


Sisälle tein taskun, tommosen läpän ja harjoittelin vetskarin laittoa tavalla, jota en ennen ole kokeillutkaan.
Sisus on vanha pöytäliina sekin, tais olla Finlaysonia kans.


5 kommenttia:

  1. Itse en ikinä raaski lyödä lihoiksi mitään retrokankaitani :/ Vaan tarttis vissiin rohkaistua koska niistä tulee noin nättiä jälkeä. Tosi hieno veska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vähän sama vika, mutta koitan välillä rohkaistua ja ryhdistäytyä sen suhteen. Minä syyllistyn usein sitku-elämään (sitku lapset ei enää kippaa lautasia väärin päin, alan käyttämään hienoimpia liinojani jne.). Pelkään että kuolinvuoteellani tajuan että kaikki aarteet on yhä käyttämättä kaapin perällä.

      Poista