Mutsin uus hippamekko verhosta

Jee, pitkästä aikaa ittelleni jotain uutta ja vaikka itse sanonkin, niin olen hitsin tyytyväinen. Hirvitti alkaa silppuamaan kangasta, jota olen hyvän aikaa kypsytellyt kaapissa, etten pilaisi sitä. Mutta. Olen miettinyt, etten halua elämäni terminaalissa havahtua siihen, että kaikki aarteeni jäi hyödyntämättä. Nettikirpparilta muinoin haalimani verho muuttui mekoksi. Sen verran muutin alkuperäistä kaavaa (SK 2/2010), että pidensin kolttua pari senttiä ja jätin helmaosaan sivuille halkiot, koska alkoi epäilyttää salliiko malli riittävästi tapaani harppoa ja loikkia paikasta toiseen. Malli on mukavan armelias keskivartaloröllyköille ja mikä parasta, vetoketju-/nappi-/härpätinvapaa (mä en oikein jaksais nysvätä semmosia vimpaimia mihinkään, ellei ole ihan pakko. Sen verran kiva kaava, että mieluusti voisin toisenkin joskus tehdä samalla.

Kuosista tulee mieleen kalansuomut, vaan mikähän on tämänkin suunnittelijalla ollut mielessä?