tiistai 20. tammikuuta 2015

Mulle kans

Olen vähän myöhäisherännäinen, mutta tajusin ennen joulua, että mulla ei ole Mekkotehdas-kirjaa. Sit äkkiä tilaamaan semmonen ja kas kuinka kivasti sattuikaan että löyty ja vielä kunnon alehintaan. Vähän tuli huono omatuntokin, mun mielestä hiukan päälle kymppi on kyllä hävyttömän onneton hinta noin inspiroivasta kirjasta (sisälsi jo toimituksenkin tuo). Voi kun vielä sais ostettua aikaa että ehtis toteuttaa noi kaikki. Esikko alkaa harmikseni kasvaa jo ulos noista kaavoista, mutta nuorimmaisella on vasta parhain mekkoikä edessä. Ja onneks on velä kummilapsia ja kavereitten pilttejä, joille noita mekkoja voi tehtailla.

Ihan ensmäitteks korkkasin olkapussukkajutun. Voisin tehdä tämmösen itellenikin. Pikkukassiin menisi kivasti lompsa, puhelin ja suklaapatukka, siis kaikki olennainen mitä nainen maailmalla tarttee. Tai voishan sen kaavan vaikka skannata x-prosenttia isompanakin. Ensmäinen pussukka valmistui ja se nyt kuitenkin on menossa ei mulle, vaan lahjaksi muotitietoiselle 7-vuotiaalle synttärisankarille, jolla jo on ennestään samasta sinipohjaisesta ruususkankaasta lierihattukin. On sitte kesällä niin tyylilyylinä ettei paremmasta väliä. Vetoketjun korvasin laiskuuttani nepparilla ja olishan noi rypytyksetkin voineet tasaisemmin mennä, mutta olkoot. Sen verran hifistelin että pistin väliin ohuen fleesen, niin ei ole ihan liru tämä kukkainen käsveska.

Tällä liikkuu huulirasvat, pinnit ja kimmellykset ja purperrit ja kuessit vaan kalpenee, sanokaa mun sanoneen. Kyllä mami tietää.


Ja lopuks vielä pari räpsyä Mekkotehtaasta. On kyllä ihastuttava kirja. Voi kun joku tekis vielä pojillekin jonkun vastaavan. Siinäpä haastetta kaikille kirjantekijöille, nih!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti