Jujun kimono, hattuja ja kirpparikankaasta kolttu

Vihdoinkin päivitystä plokiin. Meillä on ollut tässä pari yrjötautia joiden väliin mahtui peräti tasan kuukausi tervettä aikaa. Jossain ensimmäisen yrjön aikoihin vietettiin myös kuopuksen synttäreitä, mutta kulkutaudista johtuen se jäi hieman puolitiehen, osa tärkeistä ihmisistä on edelleen kahvittamatta...voihan itku.

Sain ihanaiselta sukulaistädiltä pussukan hänelle tarpeettomia tilkkuja ja (päin vastoin kuin omat kirjavaiset kangaskokoelmani), löysin pussista heti yhteen rimmaavia kuoseja ja tikkasin niistä kolme veelle kesäpuseron Mari Savion Juju-kirjan kimonon kaavalla. Pakko tunnustaa, että kirjan kimonon ompeluohjeistus meni aivan yli hilseen, mutta sain kuitenkin rakennettua suurin piirtein kuvan kaltaisen vaatteen. Luulen, että pääsin lopputulokseen mahdollisimman hankalin ratkaisun..

 

Jokin aika sitten nappasin kirpparilta nipun jonka joku oli nimennut "hamekankaaksi", hintaa ostokselle oli euro tai pari. Kirppukangas riitti lyhythihaiseen mekkoon, kaavana käytin aiemmin testaamaani kahdesta kappaleesta koostuvaa mekkokaavaa (SK 4/13). Hihat lyhensin alkuperäisestä.

 

Tadaa mikä tyylilyyli!

 Takaosasto piti tehdä kahdesta kappaleesta ja kohdistuksestakin piti vähän tinkiä kankaan riittämättömyyden vuoksi.

Lierihattuja on myös tullut veivattua riittämiin. Eilen lähti taas yksi maailmalle, toinen odottaa synttärisankariaan vielä (juhlat oli, mutta noro..). Minä olen ommellut lierihattuja esikon koulukavereille muun muassa. Heiltä satelee alvariinsa synttärikutsuja ja huvitan itseäni ajatuksella että kesällä saan bongailla tekemiäni hattuja tämän kylän ipanoitten päistä kauppareissuilla. Eilen kun hain tyttöä taas kerran yksiltä syntymäpäiväjuhlilta, satuin kuulemaan tyttöparven keskeltä huudahduksen "Mullakin on tommonen! Se on semmonen kääntöhattu". Hymyilytti.