Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Hokasin, että pyöreä pöytäni tarvitsee valoa, kun siinä jotain touhuilee. Helpointa olis tietysti ollut hakea sopiva valonlähde vaikka tosta ruåtsalaistuontisesta sisustusvimpaintavaratalosta, mutta eihän siitä olisi saanut sitä hykerryttävää saalistusvieetin tyydytystä, mikä tulee vanhoja nostalgisia romuja metsästäessä. Siispä Tori.fi ja hetken kyttäiltyäni löysin keltaisen peltiaurinkoni olohuoneen nurkkaa kaunistamaan. Kävipä vielä niin tuuri, että valaisimen myyjällä oli asiaa meidän suuntaan ja sain lamppuni suuremmitta vaivoitta melkein kotiovelle. Nyt vain nuo kaikki muut kodin valaisimet särkee silmää, tylsiä nykyajan virityksiä. Ehkä nekin menee pikkuhiljaa vaihtoon sitten joskus. Ihan suotta en kuitenkaan viitti toimivia ehjiä lamppuja laittaa pois, joten kärsin noita nyt toistaiseksi.

 

Hyvin passaa noi kulmikkaatkin liinat pyöreelle muodolle. Tämä sporttinen liina ehti olla pöydällä kymmenen minuuttia, sen jälkeen se oli ketsupissa.

Makuuhuoneesta löytyy kanssa kirpparilamppu, veikkaisin vähän vanhemmaksi sitäkin, mutta varmaksi en osaa sanoa. Kukaan ei ole ehtinyt hinkata hintalapun jämää pois...

Huomenna onkin pyhä, hyvää isänpäivää kaikille isukeille!

Pyöreän pöydän eukko

Siitä on aikaa, kun tämä eukko on jonkun huonekalun kotiin raahannu, mutta nyt iski salamana ottaan tunne, että nyt just on saatava pyöreä pöytä, koska onhan rikos että tuolla kaapissa muhii satakymmenentoista raastavan upeaa pyöreää liinaa vuodelta kolmiomehutetra ja kurkkumopo, eikä niillä ole arvoistaan esilläolopaikkaa. Alkoi missio Pöytä. Selasin tovin Huutista ja Toria ja huhuilinpa pöytääni paikallisella fb-kirppikselläkin. Eilen äitimuori sitten vinkkasi että tossa meidän lähimmällä kivijalkakirpulla on pari pyöreää pöytää. Sinne viivana siis ja siellähän se pöytä tätä emäntää odotteli. Täydellisen kokoinen, jatkettava puinen nelijalkainen vanha peli, joka ryhdistyi komeesti kun kotona näytettiin sille vähän ruuvimeisseliä ja pölyrättiä. Tuolejakin tuli neljä ja päälliset näyttää sen verran hyvin palvelleilta, että ne meinaan vaihtaa jossain välissä kun vaan ennätän (eläkkeel sit?).

Pöytä sai paikan olohuoneen puoliskosta, joka on jotenkin jäänyt heitteille. Monta neliötä joissa tähän asti on lähinnä säilytetty pyykinkuivaustelineitä. Eli nyt te emoset, jotka meille tulette laumanne kanssa, teidän(meidän) ei tartte enää juoda kahvejanne seisten muksuparven vallatessa ruokapöydän vaan me vanhukset voidaan siirtyä imeksimään sumppia tähän.

Noita Toreja summuita selatessani mietin, et miks kenenkään tarttis ostaa mööpeleitä uusina? Pelkästään esim. ruokapöytiä on kaupan Varsinais-Suomenkin alueella satoja.

Sain tässä yhtenä päivänä kukkia (kuvassa) yhdeltä ihastuttavalta äippäihmiseltä, kiitoksii Laura!

Sata muuttujaa

Olen tässä muutaman viikon järjestellyt muutamia muuttujia. Sain palkkatöitä, nuoremmat ipanat aloittivat päiväkotielämän, ekaluokkalaisen kanssa opetellaan yksinolemista kotona, puhelimen käyttöä ja kellon lukemista läksyjen ohessa. Raparperimaan ripustan narikkaan ihan pian. Yrityksen perustaminen ja kaikki siihen liittyvät toimet ovat olleet opettavaisia ja mielenkiintoisia ja harmittaa tietysti, että tässä tilanteessa ei riitä enää aikaa ja potkua sen pyörittämiseen. Yrittäminen vie tolkuttomasti aikaa ja ajatuksia, asiat pyörii päässä pyhinä ja öisinkin, huonot ja hyvät. Yrityksen pitää erottua, olla koko ajan liikkeessä, näkyvillä ja saatavilla samalla, kun ihmisten ostovoima heikkenee taloustilanteen takia. Hattua nostan kaikille jotka siihen kykenee ja erityisesti heille superihmisille, jotka tekevät sen perheenpyörityksen lomassa. Minä en ole erityisen murheissani, sen sijaan huokasen helpotuksesta ja nautin ajatuksesta että voin illalla nukkumatin vierailtua heittää koivet sohvan päätyyn ja tuijottaa hömppäohjelmaa sen sijaan, että miettisin googlemainonnan avainsanoja, verotilejä, tukkutilauslistoja jne jne.

Sitten taas kevyempään asiaan. Kirjoitan tätä, parhaimassa paikassa, mökillä. Tänään lämmitettiin sauna ja likat kävivät siellä vuorotellen polskimassa pesuvadissa mun kanssa ennen miestenvuoroa. Sauna on pienenpieni ja siksi perheen pitää käydä siellä porrastetusti. Mukavaa huomata, että lastenkin kanssa pystyy pikkuhiljaa jopa nauttimaan saunomisesta, kun pieninkin osaa jo kiivetä keskilauteelle vallan näppärästi ja istuu siinä melko rauhallisesti vesiämpärin kyljessä leikkimässä.

Saunan jälkeen siirrytään lösöttämään tuvan sohvalle ja nyt kelpaakin perunoida sohvalla, kun sain tikattua vihdoin patjojen päälle uuden kuosin. Alkuperäinen oli myrkkyä mun esteettiselle silmälleni. Vaalea, ysärihtävä kuvio, mitäänsanomaton huoneen ankeuttaja. Tässä päivitetty sohva. Kangas on tukevaa, karkeaa ja ehkä jotain villaa seassa? Tein hiukan väljän, jotta päällisellä on varaa kutistua hieman, sillä en tietenkään innostuksissani malttanut esipestä tyykiä. Tyynynpäällisiäkin vähän uudistin samalla.

Ja tässä vielä se vanha mitäänsanomattomuus.

Vielä pari pientä juttua. Alussa kerroinkin Kiljusen ja Tuitun aloittaneen päiväkotielämän. Päiväkoti järjestää lapsille Suomen Ladun Metsämörritoimintaa, eli mukulat pääsevät metsäretkille opiskelemaan luonnon ihmeitä. Mukana tenavilla kulkee reppu ja repussa peba-alunen suojaamaan kankkua kun piltit istahtavat mättäälle haukkaamaan evästä. Sellainen piti siis hommata ja sen sijaan että olisin ostanut sellaisen muutamalla eurolla lähimmästä kaupasta, piti sekin tietty väsätä ihan itte ja sitä vartenhan juurikin mä olen jemmannut pul-tilkkuja kaapissani n-vuotta. Sopivasti sattui vielä löytymään tilkkuja teemaan sopivilla kuoseilla, kulmatilkuissa taitaa olla Metsämörri itse.

Vaihtokuteille piti kans saada naulakkoon kummallekin kassi. Kiljusen romppeet pakkasin muinoin Ikean kettukankaasta tekemääni nyssäkkään ja Tuittu sai kassin kummitädiltä saamastaan leppiskankaasta, Ikeasta sekin. Sisäpuolen pilkkukangas on ystävän kirpparilöytö mulle ja se halusi ehdottomasti päästä leppiskankaan partneriksi.

Laatuaikaa mutsille eli kirpputoripostaus

Esikko kävi tässä yhtenä iltana huiskimassa lentopalloharkoissaan ja kun treenit sattuivat tällä kertaa olemaan ihan paikallisen kirpparin kupeessa, niin jotenkin ikään kuin sinne sitten ajauduin siinä imussa, minkäs teet. Kattelemaan taas oli vain tarkoitus, kuinkas muutenkaan, mutta kassalla hokasin että kappas, jottai rompetta siihen  kädessäni heiluvaan koriin oli kuitenkin jostain heilahtanut.

Humppiloita ja Humppilan kaltaisia paksuja lasiastioita, joissa on kuplia sisällä, tulee vastaan yllättävän usein ja nyt sitten yhdessä loossissa odotteli pino pikkuisia ruskeita lasisia pullalautasia. Sen kokoisia en ollutkaan tätä ennen nähnyt. Mulla alkaa olemaan ihan mukava repertuaari noita kuplalasisia astioita, rakkolasi taitaa olla oikeampi sana sellaiselle materiaalille? Näissäkään ei taas kerran ole minkäänmoista valmistajan merkkiä, joten saattaapi olla jotain muutakin kuin sitä Humppilaa,

Kesämmällä reissaillessa löysin muutamalla eurolla komeen kulhon ja melko pian vielä toisenkin. Ovat pikkasen eri kokoisia niin, että menevät somasti sisäkkäin jos tarvis. Rehut kuvaushöystettä. Niitä punastuu nyt aika haipakkaa sekä mökillä kasvarissa että kotiparvekkeella.

Kangasrintamalla oli kesällä kovin hiljaista, mutta nyt tuli pitkästä aikaa täytettä ompeluhuoneen kaappiin. Siniset apilat ilmeisesti käyttämätön pala (ja kenenköhän valmistama, tietääkö kukaan?), Vihreää liinaa väitän melko varmasti Finlaysoniksi ja oranssin kukertava huikeen värinen pikkuliina, jossa pari pientä kauneusvirhettä,  menee myös kangaskaappiin odottamaan metamorfoosiaan. Pikkuisen joululiinan oli myyjä hinnoitellut peräti kymmenen sentin arvoiseksi :D

Löysin vielä sopuhintaan pinon Arabian tasseja. Pari vaan oli etsinnässä saippua-aluseksi, mutta nämä oli niputettu kuuden kasaan, joten nyt on sitten muutama extra lautanen minkä sujauttaa vaikka aamumuumimukikahvin (jösses mikä sana) alle.

Sitten vaan oottelemaan että penskat kasvaa ja oppii syömään särkemättä astioita ja uskaltais kattaa pöytään parhaimmat. Ehkä 15 vuoden päästä?

Kiittämättömyys on kersain palkka..

Niin, koin tänään tämänsorttistä ärsyyntymistä kun ensin sydän verellä nyhräsin Kiljuselle pari iltaa muodikkaita mukavia kotilötköhousuja ja kun vihdoin sain mestariteokseni valmiiksi, tenava kieltäytyi pukemasta niitä. Vastarannan kiiski. Samperi soikoon. Voi ketutus maksimus. Krääh! Pikkusisko sen sijaan huoli lötköt ja omi ne heti jalkoihinsa. 110-kokoisissa housuissa on kyllä pikkasen kasvunvaraa nyt tuolle reilu 2-vuotiaalle, mutta yllättävän hyvin ne toimii senkin päällä. Lahkeissa on tyköistuva resori, joten ne pysyvät hyvin valumatta. Ne kireät lahkeet, jos nyt kirkunan seasta jotain sain selville, oli jäbälle se ongelma, joka hänen arvon muotitietoisuutensa mukaan ilmeisesti teki noista mielestään käyttökelvottomat.

Kaava on Ottobre 1/14 "Relaxed Fit", joissa vähän haaremimallisesti laskettu haarukkaa. Reilut resorit mahdollistavat melkoisen pitkän käyttöiän, ainakin jos ei ole niin nokonuuka vaatteen täydellisestä sopivuudesta joka kulmasta.

Samalla tuli kokeiltua ohjeessa ehdotettua kenno-ommelta ja innostuin siitä. Pitäisi perehtyä kunnolla vanhan Pfaffin erikoisempiin ompeleisiin, kun ehtis vaan. Sen verran lintsasin, että skippasin kiristysnyörin vyötäröltä kun ne tuppaa olemaan heti umpparisolmussa ja alkuperäisen ohjeen takataskutkin jätin tekemättä.

Hyvin pysyy jalassa vaikka onkin muutaman numeron liian isot.

Määkin tahtoisin tommoset!

Mökkielämää

Tänä viikonloppuna sain tehtyä yhden noin 8 vuotta kestäneen pitäis-projektin, eli mökkimakkarin verhot. Kangasta oli vähän kitsaasti etenkin kun menin saksimaan ripustuslenkkiainekset samasta läjästä, mutta riitti kuitenkin. Paitsi että tokikaan en vaivautunut kaivamaan mittanauhaa esille ja verhot olisivat voineet olla sitten muutaman sentin pidemmätkin. Alhaalta on varaa kyllä hiukan lisätä, mutta ensin pitäisi näyttää taitteelle ratkojaa ja ja jajaja..huoh. Olkoot. Ei pysty eikä kykene. No on ne nyt kuitenkin verhot ja niillä saa nopeesti kärpäsenkakat ja lähmäkäsien jäljet piiloon.

Tomaatteja pukkaa kasvarissa ihan helkkaristi. Niitä on sataykskymmentä tai enemmänki. Muutama hassu vaan on ehtinyt punaiseksi asti ja loppuja koitan  vauhdittaa napsimalla melkein kaikki lehdet pois. Tomaatteja tuli kasvatettua Lidlin tomaattisiemenpussista, sekä jonkun muun merkkisestä jossa kerrottiin kasvavan "pihvitomaatteja" ja idätinpä vielä muutaman puskan siemenistä, jotka jemmasin marketin pienestä kirsikkatomskurasian tuoreista tuontitomaateista. Kaikista näyttää ihan syötäviä juttuja tulevan, jopa noista marketin rehuosaston äpäröistä.

Tässä vaiheessa lehdistä on vielä puolet jäljellä, kuvanottohetken (viikko sitten) jälkeen on saksikäsi viuhunut lisää.

Kasvarin ovi on jonkun vanha saunanovi nettikirpparilta.

Muutama ananaskirsikka täyttää kasvarin yhden kulman. Harmillisesti oli nyt pari isoa oksaa katkennut. Nuo napsahtavat poikki todella helposti.

Jäbälle kieppitakki ja verhojuttu

Pistelin päreiksi sen kirpparilta kahdella eurolla ostamani muinaisen "liikennemattokankaan" ja tekaisin siitä Kiljuselle syksyksi (ja pikkupakkasille) takin kieppiaineksista. Kaava on Ottobren Against the wind ja oikeen hyvältä mallilta vaikuttaa, kun tuo suojaa vähän kaulaakin. Koska liikennekankaasta on tarkoitus tehdä samanlainen rotsi myös kummipojalle, oli kangasta sen verran kitsaasti, että leikkelin takin etuosan palat vihreästä satiinipuuvillasta, kirpulta hiljattain sekin. Alavarat ja vuorin kokosin muutamasta sekalaisesta nurkissa pyörineestä jämätilkuista ja lämmikkeeksi kerrosten väliin saksin siivut parista fleesen repaleesta ja ikivanhasta (kenties äitiyspakkauksesta peräisin olleesta?) vauvan ohuehkosta peitosta. Vetoketju on käyttämätön, mutta sekin kirpparilta peräisin. Materiaalikustannukset takille oli arviolta 3 euroa, työtunteja kertyi kiitettävästi.

Jatkan materialistisilla sisustusasioilla. Olohuone on ollut pitkän tovin ilman verhoja, koska kerran pesaisin kaikki 5 vaaleaa puuvillaverhoa koneessa ja huppista heijaa, ne kutsahtivat melko reippaasti ja hautautuivat sitten jonnekin kangaskaappien täytteeksi ompeluja odottamaan. Satuinpa kerran hiljattain hairahtumaan Huutiksen maailmaan pitkän tauon jälkeen ja sieltä löysin 15 metrin pakan keltakukertavaa kukkapuuvillaa jotka heilahtivat tänne ja olohuoneen verhoiksi. Kangasta jäikin hiukan ja ehkä niistä joku päivä syntyy vielä vaikka sohvatyynyjen päälliset tai jotain.