Kesäkassi ystävälle

Ystävä rakas täytti kesällä vuosia ja tässä hänelle vähän myöhässä valmistunut kassi toiveestansa kun edellinen alkaa kuulemma olla jo vähän elämää nähnyt. Pikkukassin alkuperäinen innoittaja löytyy täältä ja alkuperäinen versio on tosi pieni, tätä suurensin sen verran että varmasti mahtuu mukaan ainakin pakolliset kukkaro, puhelin ja sen sellainen. Sisälle tikkasin pienen vetoketjutaskun. Kassin kangas löytyi nyssäkästä joka sisälsi näppärän tätini jemmoista ylijääneitä tilkkuja (taas kerran Hannelelle kaunis kiitos!)

Surua, iloa ja nokkosia

Hirveän pitkä aika kun viimeksi jotain tänne laitoin. Blogi elää kuitenkin edelleen. Luovuus on ollut vähän hukassa jonkin aikaa. Jouluna, aaton aattona isäni, lasten pappa siirtyi ajasta ikuisuuteen. Siitä on nyt suunnilleen vuosi, kun isä alkoi oireilemaan. Tutkimustulosten odottelu oli piinaavaa ja vei aikaa ja virallinen diagnoosi, jonka jo olimme arvanneet paljon aikaisemmin, tuli vasta marraskuussa ja kuukausi siitä isä oli poissa. Otin talteen isän kauluspaidat ajatuksena tehdä niistä jotain, mutta vielä ei ole ollut sen aika. Pitäkää huolta mammoista, pappoista, isistä ja äideistä, menetys voi tapahtua hyvin nopeasti ja joskus yllättäenkin.

Aiheesta keveämpään. Innostuin viime kesänä nokkosista ja yritän nyt saada niitä talteen sen verran että riittäisi kotoista vihreää superfoodia talveenkin. Ensin putsasin äitini nurkat pisteliäästä vihanneksesta, sitten kolusin appivanhempieni mökkitontin ja eilen napsin pussillisen kunnan uimarannan alueelta sillä aikaa kun mukulat roiskivat merivedessä. Huristelen kuivurilla rehut rapsakoiksi ja ehdin jo pohtia mihin kippoihin niitä säilön mutta tänään kun korkkasin kylälle hiljattain auenneen uuden loossikirpparin, odotteli siellä minua kolme muutaman litran lasipurkkia. Ihan täydellisiä nokkossilppeen varastoimiseen. Mitähän näistä nyt sitten tekis? Nyt saa jakaa parhaimmat nokkosreseptit, kiitos!

Keväällä meille tuli pari uutta tyyppiä. Pupusisarukset ovat syntyneet jouluaattona ja ovat nyt puolivuotiaina hiukan kilon päälle olevia sinttejä ja tuskin siitä enää kovinkaan kasvavat. On aika uskomatonta miten paljon noin pienet otukset kakkaavat. Kerään pipanat osittain talteen pikku ämpäreihin ja kuskaan niitä mökin puskille evääksi. Puput ovat nimeltään Kirppu ja Kaneli.

Tytöt aamupalalla tänään.

Olkakassi ja kestojuttuja

Nyt kun Pukki on jo kierroksensa tehnyt tälle vuodelle, voi varmaan jo paljastella blogissakin salaisia tonttuprojekteja. Kuopuksen kummitäti palasi hoitovapailta leipätyöhön ja ajattelin että hänelle saattaisi olla käyttöä olkakassille, jolla eväät, puhelin ja sen sellaiset kulkeutuisivat kätevästi työpaikalle. Kassiksi halusi päästä tädiltä saamani pala tukevaa leffa-aiheista verhoilukangasta (oletan) ja koska kangasta oli varsin naftisti, jatkoin toisella puolella jonkun maan armeijan reisitaskuhousujen palasella, sillä taskun kohdalla. Sama kauppa, josta nuo lököttävät, rumat, persjalkaiselle mitoitetut housut tilasin, myy kätsyjä kassin hihnaksi sopivia irrotettavia ja pituussäädettäviä yleiskantohihnoja, tosi kätsyjä kassihommiin, värivalikoima vaan aika rajallinen.

Moni sai tänä jouluna Hyvän eukon tyttären lahjapajasta läpikuultavasta kirppariverhosta paskarreltuja kestohedelmäpusseja, joilla omenat ja muut rehut kulkeutuu tyylilla kaupasta kotiin, sekä pyykkipusseja, joita ei ole ainakaan omassa huushollissa koskaan liikaa. Itse omistan pari ja ne ovat aina hukassa kun niitä tarvitsee.

Edellä mainittujen kestopussien siivellä maailmalle lähti froteisiä tiskirättejä käteville emännille ja isännille pitkin pitäjiä.

Menneen kesän keppihevoset

Löysin kuvakansioitten sekamelskasta nappaamani kuvat keppareista jotka kesemmällä tein omalle triolle Kodin Kuvalehden nettikaavalla. Hepat syntyivät melko kivuttomasti, mutta pari kommenttia ko. kaavoista. Kuvalehden hepat ovat minun mielestäni melko isoja ja ehkä tulostaisin kaavat muutaman prosentin pienemmässä koossa ainakin jos tekisin ihan pienelle lapselle, siis päiväkoti-ikäiselle. Päästä tulee aika painava kun täyttää jämäkästi. Joustamattomasta kankaasta tuli parempi lopputulos. Tummanruskea heppa on hieman joustavasta paksusta pehmeästä ja keinokuituisesta kankaasta jonka kauppanimestä ei ole minulla mitään hajua. Hepasta tuli sellainen.. hyvin ravitun näköinen. Jos siis haluat sporttisen ravurin, valitse tukeva ja joustamaton kangas.

Hummani hei vaan!

Myöhemmin ompelin vielä yhden ratsun joka kopsutteli hiljattain kummitytön talliin synttärilahjana. Onnea Elsalle vielä!

Liebster Award – kysymyksiä ja vastauksia, parempi sikamyöhässä kuin ei silloinkaan

Kiitos haasteesta Kirppisrakkautta Eeva! Vietän tänään kotipäivää kun nuorimmaisen lentsu ei ota parantuakseen ja nyt on hyvä hetki aktivoitua blogin kanssa.
Ensteks Eevan kysymyksiin siis!

1. Ikimuistoisin kirppislöytösi? 

Oi niitä on miljoona, enkä osaa nimetä yhtä joka olisi erityisesti ylitse muiden. Hyväkuntoiset vanhat tekstiilit lämmittävät aina kovasti mieltä ja tästä ryhmästä antaisin erityismaininnan vaikkapa pyöreälle liinalle, jonka kuosista vastaa Marjatta Metsovaara.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?
Nautiskelen kovasti muiden inspiroivista käsityö-, kierrätys- ja kirppariblogeista ja toivon että joku saisi omastani ainakin toisinaan samanlaisia tuntemuksia. Blogi auttaa minua myös muistamaan omat työni, nimittäin suuri osa kätten töistä päätyy muiden iloksi ja esimerkiksi jouluisin huomaan toistuvasti sellaisen ongelman, etten muista mitä olen kenellekin tehnyt aikaisempina vuosina...
 

3. Rakkain huonekalusi?

Ilmaiseksi Tori.fi:n kautta saamani retroiset nahkasohvat ja pyöreä pöytä Vanhasta Nestorista (saan vihdoin käyttää oikeasti jossain retroliinojani joita riittää).

4. Kuinka paljon aikaa kulutat blogiisi?

Liian vähän. Harmittaa etten repeä useammin koska perhe, työ ja opiskelu.

5. Kivoin kommentti, jonka olet blogissasi saanut?

Kaikki ovat olleet pelkästään ilahduttavia!

6. Lempivärisi?

Olen opportunisti, kaikille väreille on oma hetkensä. Joillekin tosin vähän harvemmin, sellaisia ovat vaikkapa beige ja lohenpunainen :P

7. Mikä on ykköskeräilykohteesi?

Hyväkuntoiset retrokankaat. "Onneksi" niitäkin näkee yhä harvemmin, sillä koitan vähentää roinaa sen sijaan että täytän niillä kaappejani.

 

8. Onko sinusta bloggaamisella varjopuolia?

Minä harmittelen vain edellä mainitsemaani ajanpuutetta, joka haittaa blogitekstien tuottamista ja se tietysti vaikuttaa blogin kiinnostavuuteen yleisesti.

 

9. Miten kuvailisit sisustustyyliäsi?

Olen käytännöllinen esteetikko, tykkään väreistä ja kivasta ulkomuodosta, mutta asialla täytyy olla myös jokun käyttötarkoitus. Posliinikissat, kummallisen malliset maljakot ja muu sellainen jonka tehtävänä on vain olla töröttää hyllyllä aiheuttaa henkistä allergiaa.

10. Minkä tyyppisiä blogeja seuraat mieluiten?

Kirpputori- ja käsityöblogeja, seka viime aikoina on alkanut puhuttaa yksinkertaistamiseen perehtyvät elämän järjestelyblogit.

11. Mikä bloggaamisessa on parasta?

Inspiraatiokokemusten jakaminen ja saaminen.

Tähän loppuun vielä kasviaiheinen niksimutsijuttu: Avokadon jyvästä saa idättämällä komeen huonekasvin. Tarvitaan eritoten kärsivällisyyttä. Jyvä itää noin kaksi kuukautta sen jälkeen, kun arvioi siemenen tuhkamunaksi ja alkaa harkita höskän kompostoimista. Kun siemen x viikon kuluttua multaan upottamisesta halkeaa, se on lupaus elämänhaluisesta idusta.

Tässä purkkiin tuuppasin kolme jyvää jotka säästin Lidlin avokadoista. Kaikki itivät lopulta, ensimmäisen ja viimeisen välillä kului viikkoja.

Norsutakki ja parit kirput

Pikkasen on tämän mamin aika kortilla mutta hiljaa hyvää tulee, varsinkin kun kyse on käsitöistä ja bloggaamisesta, eiks? Ystävä kertoi että tiputakki jonka pari vuotta sitten tein hänen poikaselleen, alkaa olla kovasti kutistunut ja ehkäpä melko reilusti  kulahtanutkin ja poika kaipaisi jo uutta rotsia pihahommiin. Herran, joka siis on mies parhaassa iässä, kohta kolme kokonaista vuotta täyttää hän, lempivärinsä tällä haavaa on punainen. Minäpä siis kaivelin jemmoistani  nuoren miehen mieleen olevia kankaita ja tikkasin jäbälle norsutakin ja taas kerran maksoi vain tekemisen vaivan. Finlaysonin norsut, joita riitti hihoiksi ja huppuun, on palasesta, joka jäi minulle lyhennettyäni kerran kummipojan huoneen verhot. Jonkun aikaa norsut kerkesivät kaapissa piilotella, mutta taas se nähtiin että aika tavaran kauppas. Punainen ja vuorin kuviollinen puuvilla ovat myöskin ystävän kautta jonkun ylimääräisiä, minulle päätyneitä kankaita (kiitos niistä). Sen verran omaa kukkaroa piti raottaa että kävin ostamassa muutaman euron fleesepeiton josta saksin ohuen lämmittävän kerroksen takin sisään. Sopiva vetskarikin löytyi rompelaatikosta. Kaavana Ottobren Against the wind.

Minua on perheellistymisen myötä kasvavassa määrin alkanut ahdistaa tavaran määrä kotona ja olen koittanut kiinnittää huomiota roinaan, joka hiipii, hyppii, poukkoilee ja vyöryy ovesta sisään. Ehkä helpointa on vaikuttaa siihen, mitä itse haalii itselleen ja siksipä olen uuden ostamisen lisäksi vähentänyt myös kirpparireissujani, sillä huomaan, että varsinkin kirppareilla arviokykyni tavaran todellisesta tarpeesta on häilyväisempi. Viime viikonloppuna annoin kuitenkin itselleni luvan (ystävän houkuttelemana) piipahtaa Turun Manhattanin loossikirpulla ja muutaman asian kohdalla selkäranka notkahti ja ihan tyhjin käsin en selvinnyt vaikka kuinka yritin jäädyttää pääni. Esimerkiksi näin upeeta kolttua en kertakaikkiaan voinut vastustaa.

Joku on sen siististi joskus itse ommellut ja nappilissa piilotteli Tampellan hulpioteksi.

Joku ihana oli päättänyt luopua Globe Hopen teepparista eurolla ja joku toinen tahtoi päästä eroon pitkistä verhoista, Porin puuvillan kangas 70-luvulta.

"Ikinä en enää koulunpenkille mene"

Semmottis uhosi tämä täti kymmenen (tai jotain sinne päin, ei pysty vanhana muistamaan enää) vuotta sitten ja nyt syksyllä sitten menen kuitenkin. Ohhoh, kaikkee sitä. Aikomukseni on siis työni ohessa hankkia hiukan virallisempaa pätevyyttä alalle, johon elämä kuljetti toista vuotta sitten.

Ja kas, tilanne vaatii tietysti hommaan soveltuvan välineen opiskeluasioiden (kuten kynien ja lippulappujen) kuljetukseen. Tein siis olkakassin ja kierrätysaineksista tietysti. Satuin hiljattain tilaamaan armeijaylijäämää myyvästä liikkeestä housut, jotka osoittautuivat päälläni niin rumiksi, etten kehtaa niitä pitää edes mökilläni metsän keskellä, mutta näin housuissa potentiaalia jatkojalostukseen ja niistä saikin hirveen kivan taskun tulevaan kouluväskyyni. Kukkakangas on ihanaisen ystävän mökkiverhojen lyhennysprojektistani jäänyt hukkapätkä, metallirinkulat säästin yli 15 vuotta vanhasta hyvin palvelleesta ruåtsalaisen halpaketjun kangaskassista, joka jo alkoi esittämään ratkeamisen merkkejä. Sisäpuoleen laitoin jotain sinapinkeltaista vanhaa "silkki"-lakanaa. Vetoketju on uusi, taisin ihan 50 senttiä siitä maksaa, kun sen joskus hamstrasin Jättirätin penkokopasta kun "oli niin kivan värinen". Kaava on hatusta heitetty jonkinlainen, lähinnä neliötä muistuttava kappale. Tällaisista silppeistä kun lähtee askartelemaan, pitää usein valmiit kaavat unohtaa ja soveltaa olemassolevien materiaalien ehdoilla. Lopputulos vastaa melko hyvin visiotani. Musta irtohihna vaihtuu vielä vihreään, kunhan saan hihnatilauksen joskus tehtyä ja vastaanotettua.

 

Tulipa yhtenä iltana nakutettua myös pari kauppakassia vanhalla kunnon muovipussin kaavalla. Punaisempi kassi muutti uuteen kotiin oravannahkana ystävälle, joka otti pariksi päiväksi tulevan tokaluokkalaisen hoiviinsa. Tänä syksynä koulu alkaa erikoisen myöhään, vasta elokuun loppupuoliskolla ja kun meidän vanhusten lomat oli ja meni, on aika homma keksiä miten saadaan päivät järjestettyä esikon kanssa, joka ei ole enää päivähoitoikäinen, mutta on kuitenkin liian pieni olemaan työpäivän ajan yksin. Päivä kerrallaan.

Sisäpuolelle tälläsin köökkiaiheista puuvillaa. Mistähän tämäkin kangas on tullut? En edes muistanut omistavani sellaista, kunnes se tuli jostain pinon välistä esiin.

Loppuun vielä yksi materialistinen retropläjäys. Minulla on tänne muutosta saakka (eli 5 vuotta) ollut ostoslistalla lääkekaappi. Hiljattain muistin taas puutoksen, tai kyllähän minä muistin asian joka ikinen kerta, kun könkkäsin huojuen keittiötikkaita pitkin katonrajaan hakemaan keittiökaapiston sokkelin päällä olevasta kiposta lääkekaappijuttuja, mutta nyt päätin tehdä asialle jotain ja huutelin näin upean kaapin pilleripurkeille. Kyllä nyt kelpaa säilyttää laastareita, vitskuja ja rohtoja.

Hämärien aamujeni kulmikas aurinko.