Humppilaa ja kaalinkatkua

Joskus muinoin satuin löytämään kirpparilta sopuhintaan hyvän läjän lasisia vihreitä ruokalautasia, joissa on kuplia siinä lasin sisällä. Saattavat olla Humppilan Talonpoika-sarjaa, mutta varmaks en voi sanoa, kun ei niissä mitään lukenu. Noh, tykkään niistä kovasti ja ovat meillä semmosia pyhälautasia olleet. Olen miettiny, että sitä sarjaa olis kiva saada lisääkin. Noita paksuja kuplalasilautasia näkyy aika useinkin kirpuilla, mut ne on poikkeuksetta yksittäiskappaleita ja monesti aika suolaisen hintasia mun kukkarolleni. Pari vähän erisävyisen vihertävää kuplalautasta ostin vielä myöhemmin.

Nyt sitten sattukin mäihä, kun yhessä Fb-kirppiksessä ja noutomatkan päässä joku halus ruskeista Humppiloistaan eroon. 12 lautasta ja 11 lasia. Nyt ne on mulla täällä ja kyllä maistu kaalilåda hyvältä, kun testasin (paljon paremmalta, kuin noista särkymättömistä 90-luvun hobbyhall-lautasista esimerkiks).

Tää on sitten karpimpi versio. Meinaan päätin että nyt joku roti tähän elintasoon.

Ruskeat Humppilat ja vihreät ehkä-Humppilat ryhmäkuvassa. Näissä ruskeissa oli tarratkin jäljellä. Jostain luin, että Talonpoika-sarjaa on tehtailtu 70- ja 80-luvun taitteen molemmin puolin. Korjatkaa, ken tietää tarkemmin (Noita laseja kun kattoo, alkaa tekemään mieli kaljaa.).

Ja anteeks vielä naapurit tosta kaalista.  Viimeksi kun mä rävelsin kaalilaatikkoa, sen haisto rappukäytävässä 3 tai 4 päivää aika vahvasti.

Muoks vielä. Koska mä en oikeesti ole mikään sisustusblogisti ja keittiökään ei ole mukavuusaluettani, niin tästä postauksesta tuli jotenkin kumman stailatun oloinen omiin silmiini. Arkitodellisuus on jotain muuta. Kaikki penskat kieltäytyivät kaalikurmeestani ja esikko alkoi omatoimisesti rakentamaan herkkuateriaa lihapiirakasta. Kiitos vaan pennut, kyllä kannatti taas mutsin raataa..