Kukertava kolttu

Tikkasin valmiiksi simppelin mekon itelleni kaavalla, joka jostain syystä pomppailee ajatuksiin silloin tällöin. Ompelin mekon kahdesta kappaleesta (ohjeessa tosin oli etu- ja takapuoli keskeltä kahtia, mutta tajusin sen vasta kun olin jo saksinut omat kappaleeni). Tässä ei ole vetoketjuja, eikä muitakaan hilavitkuttimia (no, ohje neuvoi laittamaan vyötärölle kumpparikujan, mutta sekin nyt jäi kaikessa laiskuudessa tekemättä), ei edes minkään sortin muotolaskosta löydy. Mekko on sen verran väljä, että siihen vain pujahdetaan sisään. Vaikka vaate onkin vähän kaapumainen, tykkään silti. Ja onhan se mukavan armollinen  keski-ikäistyvälle triplasynnyttäjälle.. Kovin on syksyinen väri kankaassa. Valitsin vähän hiutuneen lakanakankaan, sellaisen ihan kivan, mutta joka ei niin kauheasti kirpaisisi, jos vaikka tekele ei olisikaan ollut mieleinen. Siltä varalta, että joku nyt inspiroitui, niin kaava löytyy SK 4/13 lehdestä. Vyön nappasin takistani, sellainen pitäisi vielä tehdä mekolle kaveriksi.