Yoshiko Tsukiorin mekko

Lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan, Yoshiko Tsukiorin Kauniit puserot ja mekot. Kaavat ovat sopivan simppeleitä lyhyelle ompelukärsivällisyydelleni ja valitsin kokeiluun ehkä yksinkertaisista yksinkertaisimman "laatikkomallisen venekaulusmekon". Mekossa ei ole vetoketjuja, kuminauhoja, rypytyksiä, ei edes tissilaskoksia. Onneksi tikkasin koevedoksen jämäkankaasta ennen the Kankaan silppuamista ja havaitsin että kirjan oman mittataulukon mukainen l-koko, joka siis olisi pitänyt olla sopiva, olikin melkoisen suuri päälläni (käytän tavallisesti m/l- ja 40-kokoisia vaatteita). Kuukkeloidessani kokemuksia Yoshikon kaavoista sain käsityksen, että mitoitus olisi niukkaa, mutta en voi olla samaa mieltä tässä. Seuraavan version tein m-koossa ja siinäkin olisi varaa nipistää. Suosittelen käyttämään apuna mittanauhaa, jos suunnittelee ompelua Yoshikon kaavoilla.

Kangas on vanhaa Tampellan satiinipuuvillaa, ältsin tyylikästä. Halusin hulpiotekstin mukaan mekkoon ja tälläsin sen muotokaitaleeksi pääntielle. Ja tähän väliin tuhannet kiitokset Hannele-tädilleni, jolta Kirsikkapuisto-kankaan sain. Ihana on, huikeen hieno!

Annoin esikolle kameran käteen ja sanoin että ota semmonen kuva missä näkyy koko mekko. Mekko näkyy, mutta pikkasen tais olla kamera kenossa. No, annetaan se ekaluokkalaiselle anteeks kuitenkin, varsinkin kun malli itsekin kenottaa. Vastoin alkuperäistä ohjetta tein taskut pyöreiksi neliön sijaan ja upotin ne sivusaumoihin, ettei menisi kankaan hieno kirsikkakuosi "rikki". Kaula-aukon kaarsin hiukan alemmaksi, mutta sen olisi voinut leikata vielä muutaman sentin syvemmäksi (tämäkin vinkiksi teille joita poolokaulusilmiö häiritsee, tässä venekaulusmekossa kaula-aukon reunaa nimittäin hipoo kurkkua ainakin minulla).

Tässä vielä itse kirja, suosittelen.