Päivän pellavaiset kirput

Tänään tuli heilahdettua kirpulla ja sain saaliiksi läjän käsin kehrättyä pellavanarua ja pellavadamastiliinan. Lappua ei ollut mutta tunnistin liinan Tampellan tuotannoksi. Kuosi (yrttitarha) on Dora Jungin käsialaa. Kolme euroa klassikkoliinasta, ei paha. Mulla on muutama Tampellan pellavadamastia kaapissa "parempina" liinoina, niistä pitäiskin tehdä oma blogipostauksensa.

Hassasin vielä rohkeesti 0,30 euroa pikkuiseen liinaan. Tunnistaako joku tällaisen? Voisi olla pääsiäisen aikoihin hauska jossain pikkupöydällä. 

Haastetta pukkaa

Rynttikseltä tuli haaste joka kuuluu jotta

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


No niin, tästä lähtee, hitaasti mutta epävarmasti.


1. Olen viime vuosituhannella sanonut, etten ikinä hanki kännykkää.
2. Enkä naimisiin mee.
3. Enkä taatusti lisäänny.
4. Nyt mulla on kännykkä, aviomies ja 3 lasta.
5. Luin viimeksi Kaarina Davisin kirjat Irti oravanpyörästä ja Toisinnäkijän päiväkirja, jälkimmäisen sain lainaan Tiili 5:n Kimmolta, tuhannet kiitokset Kimmo!
6. ^ Tämän jälkeen kauan kytenyt ajatus mökillä asumisesta vahvistui, olen suorastaan liekeissä ajatuksesta ja asiaa kiehuu alati päässä ja katson "vapaa-ajan asuntoamme" uusin silmin.
7. Jos ei olisi lapsia, me tehtäis se nyt heti. Iso kerrostaloasunto menisi myyntiin ja suuresta osasta tavaraa luovuttaisiin. Me asuttaisiin velattomana ja unelmieni kodissa olisi neliöitä reilusti alle puolet nykyisestä. Vesivessaa sinne ei tule koskaan.
8. En ole kovin monille puhunut suunnitelmasta (nyt ehkä olen?). Yleensä ihmiset tähtäävät isompaan, uudempaan, hienompaan. Me palattais lähemmäs kivikautta. Heille, joille olen asiasta maininnut, tulee hyvin erilaisia reaktioita. Suurin osa on innoissaan, osa menee vähän hämilleen ja joku ignooran asian kokonaan.
9. Unelmieni lomamatka olisi kirpputorikierros Suomen perähikiöillä.
10. Autiolle saarelle ottaisin mukaan kutimet.
11. Suunnittelen kasvattavani ensi kesänä ainakin jättipoimulehteä.


Ja sitten ne valmiiksi annetut kysymykset:


1. Mikä on lempiroskaruokasi? Irtokarkit, kebab, pizza, kaikki. En ole tainnu vielä koskaan jättää mitään lautaselle.

2. Mikä on tärkein tavoitteesi tänä vuonna? Selvitä kunnialla tämäkin ruuhkavuosi.

3. Jos olisi pakko valita näistä kolmesta, mihin lähtisit lomalle: Islanti, Nigeria, Kiina? Miksi? Islanti. Siellä on vähiten ihmisiä ja hyvät maisemat.

4. Jos saisit rakennuttaa itsellesi talon ihan mihin maahan tahansa, mihin rakentaisit? Miksi? Tekisin uuden erillisen saunan tohon mökin pihaan.

5. Suosikkikodinkoneesi ja miksi? Pyykkikone! Teen ruuat vaikka notskilla ja tiskaan käsin, mut nyrkkipyykki tässä huushollissa kuulostais itsarilta.

6. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv -ohjelmaan, mihin osallistuisit? Nyt en ossaa vastata. Mökkihöperöt? Jos ei sellasta vielä ole, niin kohta varmaan on. Kuulemma on tehty valtavan mielenkiintoinen ohjelma "muuttajistakin", joten vain taivas lienee rajana.

7. Jos palataan tuohon neljännen kysymyksen taloon, niin millainen se olisi? Mistä materiaalista, minkä kokoinen, minkä värinen, kuinka monta huonetta ja mitä huoneita? Tää varmaan tuli jo käsiteltyä edellä.

8. Millä viidellä nettisivulla käyt eniten? Hmm, naamakirja, blogit, sadetutka, ukkostutka, maikkarin etusivu ja äääh... Nyt on auki Pinterest, mutta en mä sielläkään kovin usein piipahda.

9. Jos tietäisit, että sinulla olisi vain viikko elinaikaa, mitä tekisit? Söisin suklaata ku viimeistä päivää.

10. Minkä kielen haluaisit oppia? Miksi? Lukisin mielelläni sujuvasti noita naapurimaan ihaniä käsityöblogeja, että ruåttia osaisin mielelläni nykyistä paremmin. Eikä toi englantikaan kauheen vahva ole.

11. Mitä kotityötä inhoat eniten? Miksi? Lattikaivojen puhdistusta. Ei varmaan tartte eritellä syitä?


Haastan kaikki, jotka lukevat tämän ja jolla on alle 200 lukijaa. Kysymykset saa kopioida yltä.


Ja ploki-postauksessa tarttee aina olla joku kuva, eiks? Eräänä sumuisena päivänä vuodenvaihteessa puolisko menee läpi punaisen graniitin.

Tässä on yksi tuskallisen hitaasti etenevä projekti, aita lammen ympäri. Taitaa kaikki lapset olla uimataitoisia ennen kuin tämä on valmis..

Oi mamma mikä kolttu!

Koska en ole itse päässyt kirpulle toviin, niin esitellään tässä nyt itse Hyvän eukon, siis äitini kirpparilöytö, josta tunnustan olevani pikkasen kateellinen. Se meni ja löys tuliterää, aivan iskussa olevaa Marimekkoa vuodelta 1977. Tuo vuosiluku lukee niskalapussa. Onko tämä nyt sitten mekko vai kotitakki? Ja jos joku tietää kuosin nimen, niin saa kertoa.

 

Sanoinko jo, että olen vähän kade?

Vielä on kesää jäljellä

Pääsin tänäviikonloppuna puutarhahommiin. Aloitettiin syksyllä kasvimaan värkkiminen kun armas naapuri kysyi, tarvitaanko me multaa. No totta mooses ja niin multa saapui tontille (naapuri kaivoi pellolleen ojaa ja sieltä sitä maata siis riitti meillekin). Ihmettelin eilen vähälumista talvea ja huomasin, että kaikennäköstä ruohoa pukkaa tulevasta pellosta. Hirvittää vähän että millanen savotta tästä vielä tulee ens kesänä, meinaan muutama rikkiksen siemen ja juurenpala tuolla muhii.

Siellä ne vaanii tilaisuuttaan, osa kokeilee jo onneaan.

Olen kasvattanut muutamia alppiruusuja ja atsaleoja siemenestä. Ensimmäiset kylvin muistaakseni kuusi vuotta sitten ja tänä kesänä yksi yritti kukkia. Ajoitus oli itseni kannalta huono, rehu tuuppasi kukintonsa keskellä viikkoa ja viikonloppuna mökille palatessani oli vain rippeet jäljellä. Jotain violettia siinä ehkä oli.. Pienimmät puskat ovat tikkuaskin kokoisia, kuten tämä atsalea, joka ei ymmärrä talveentua ollenkaan. Senhän pitäisi ensin kokea ruska ja sitten pudottaa lehtensä. Tämä pikkuinen tuuppaa sen sijaan uutta lehteä.

Pillimehutauko

Hän on kivinokkeli, joka on sitkeästi pesinyt mökkirannan reunalla ison kivikuution päällä jo monta vuotta. Siinä se tänäänkin hautoi kivisiä muniaan, vaikka viisi tai kuusi vuotta sitten sen rautalankatöyhtöä taivutellessani kuvittelin askartelevani yhden kesän iloa.

Ja lopuksi vielä kättentöitä. Mulla pyöri kotonurkissa suorastaan ärsyttävä kasa kangassilppua, joita en raskinut heittää pois, koska niistä voi saada vielä jotain (käsityöihmiset ainakin tunnistavat tämän olotilan). Välillä oli omakin usko koetuksella, mutta joulun vapailla ajelutin silpekasan mökille ja tikkasin niistä paloja unelmieni tilkkupeittoon. Silppuläjä pieneni jonkin verran ja niistä syntyi 24 uutta kirjavaa hirsimökkitilkkua. Syntyi kultaa paksasta toisin sanoen. Tilkkujen taustapuoleen sain hassattua erästä harmitus-kangasta, joka oli liian haalistunutta mihinkään kunnon työhön, mutta jonka poisheittäminenkin ärsytti ajatuksena, olinhan maksanut siitä nettikirpparilla muutaman euron ja itellakin oli ottanut siivunsa. Nyt sekin sai tärkeän tehtävän uudessa elämässään.

Mökkiompelukone on äitimuorilta lainattu Husqwarna, yhtä eläntäny mitä viimeisin käyttäjänsäkin. Mutta silti maailman paras kone, ihanan hiljainen ja siisti.

Pukkia ootellessa

Tänäpä tehtiin vähän joulusiivoa. Tuli vähän ylimääräistä pyykättävää, kun Kiljunen alkoi heti aamusta laattahommiin, ykäili muutaman kerran ja kuumettakin mittasin, mutta iltapäivällä poika koki joulun ihmeen ja tokeni perusriiviötilaansa ihan yhtäkkiä.

Tuunasin kerrossänkyä strömsö-verholla. Tajusin että joku onneton on joskus mennyt saksimaan maailmankaikkeuden hienoimman kankaan simmottis päin, että sydämet killuu ylösalaisin. Siksiköhän verhot on säilyneet tähän päivään asti ihan tehtaan tärkissä? No, joka tapauksessa kuosi on vallan namunen väärin päinkin ja lapset ei tuntuneet asiaa noteeraavan millään lailla. Viidakkomajan verhoiluun se sopi mitä parhaiten. Ehkä joskus saksin joksikin muuksi.

Yllättävän helposti nukkumatti tuli vaikka huomenna on ehkä vuoden jännittävin päivä.

Joulukiireitä

Parit joulumyyjäiset, pukkisalaisuuksia ja synttäreitä, niistä on hyvän eukon tyttären joulukuu tehty. Blogi on ollut heitteillä, huoks. Mutta nyt jotain pientä kuitenkin vielä ennen pyhiä. Esikko meni syntymään juuri ennen joulua, ihan niin kuin isänsäkin ja siksi säätöä riittää kolminkertaisesti tässä joulun alla. Päätin joskus, että teen lapsille omat juhlaviirit, jokaiselle erilaiset ja omiin juhliinsa räätälöidyt. Nuorin (pääsiäisen aikoihin juhliva) sai viirinsä viime keväänä. Saksin hänen lippunsa keväisistä kuoseista, keltaista, vihreää ja nimikkoeläimensäkin kuoseissa vilahtaa. Esikon viiri valmistui viime yönä. Löysin jouluun sopivia kankaita, punaista, valkoista ja ruskeaa ja pariin lippuun osui esikolle esikon kukkiakin. Keskihemmon viiri on vielä tekemättä, mutta onhan tässä onneksi juhannukseen saakka aikaa. Kunkin viiri sitten ripustetaan paraatipaikalle aina kun juhlapäivä alkaa olla ajankohtainen.

Hyhmää ja haipakkaa

Kaveri ystävällisesti huomautti että "Sun ploki on kuallu". No kyllä täällä taustalla henki pihisee, mut kauheen nopeeta menee aika hirvee kiirus koko ajan kun pitäis Pukkia autella ja samalla hoitaa yrityksenkin jouluhässäkkää kunnialla. Viikonloppu relattiin kuitenkin korvessa taas ja ei oo kyllä kesää jäljellä, vaikka mistä vinkkelistä tarkastelis. Lampikin kehitti jäähileisen pinnan. Kesällä toi lätäkkö on ihanan raikas vilvoittava keidas (siis todella vilvoittava, avanto se on meinaan mun mielestä silloinkin), mut hämärässä ja kylmässä siitä tulee vähän pelottavakin. Pimeällä se on semmonen ammottava iso musta aukko. Ostettiin vähän aikaa sitten poiju ja tarkoitus olisi upottaa se keskelle lampea. Talvella vietäis jään päälle kivimötikkä, johon poijun köysi kiinnitetään ja sitten vaan odotellaan että keväämmällä kivi mulahtais köysineen jään läpi ja pohjaan. Poijusta lähtis köysi rantaan ja sen tehtävä olis olla turvana uimareille. Mä en itse uskalla kovin kauas haahuilla uimaportaista, koska pelkään että vedessä iskisi pohjekramppi (se hyytävä vesi nääs).

Kaveri sanos että tarttis pojalleen essun. Semmosen rypemistä kestävän oikeen. Kaivelin kaapista just miehen kokoisen palan Ikean legendaarista kettukangasta ja valkosta pulia sipaisin toiselle puolelle. Nyt voi herra A sitten rötvätä kakkutaikinoissa ihan huolella. A:n äiti laitto essusta kuvan uuden käyttäjänsä päällä:

 

Toi "kettukangas" on kyllä vekkulia, harmi, ettei sitä enää tehdä.