Oon ihan pesupähkinöinä

Innostuin nyt (vasta) perehtymään ihan huolella pesupähkinöihin. Olen kyllä aina ajatellut että sellaisia pitäisi kokeilla, mutta nyt vasta sain toimeksi ja olenkin nyt  testaillut niitä eri juttuihin. Ensinnäkin pyykin pesussa, sehän on se tavallisin käyttökohde kai. Aloitin veivaamalla muutaman koneellisen vaippa- ja muuta lapsiperhepyykkiä ja kyllä niistä kamoista ihan puhdasta tuli. Ehkä lopputulos oli jopa pehmeämpi kasa juttuja, mitä tavan jauheilla tulee. Täällä meillä päin on hanavesi kovanpuoleista, joten sekin vaikuttaa tietysti. Huuhteluaineita en käytä, ne on liian hajustettuja nenääni ja muutenkin en oikein ole selvillä, että onko niistä muuta iloa(?) kuin se tuoksu.

No. Seuraava askel pähkinöintien salaisuuksiin oli pesuaineliuoksen keittäminen. Kourallinen kuoria kattilaan, hetki kiehutusta, röhnät veks ja liemi kattilaan. Vaikka tämmösiin puteleihin. Näähän pitää sitten säilyttää jääkiksessä. Muistuttakaa sitten puoliskoa ja perheenjäseniä muutenkin, että pullossa ei suinkaan ole kaljaa tai mehua.

Mietin, miten pähkinöistä irtoava saponiini huuhtoutuu pyykistä, jos pähkinät pyörii koneessa kokonaisina koko pesuohjelman ajan, kuten on kai se yleisin tapa kuitenkin. En ole keksinyt vastausta. Siksi tykkään enemmän ajatuksesta käyttää noita liuoksena lokeroon annosteltuna.

Halusin myös ehdottomasti kokeilla miten litku sopii tukan pesuun, johon sitä myös suositellaan. Pesukokemus poikkesi tavanomaisesta, koska litku ei vaahtoa. Se hieman häiritsee, ettei tunne missä aine menee ja onko sitä tarpeeksi kuontalossa, mutta totean kuitenkin, että se toimi. Tukka tuli puhtaaksi. En osaa sanoa, toimiiko tämä jos käyttää muotoilutuotteita, mutta ainakin minut (en siis käytä hiuslakkoja ym.) tukanpesutesti yllätti positiivisesti. Tykkään ajatuksesta, ettei "shampoossa" ole minkäänlaisia teollisia kemikaaleja. Huonona puolena taas tukan pesuun liittyen koen sen, että litkua tulee säilyttää jääkaapissa. Sen muistaa aina siinä vaiheessa, kun on jo myöhäistä ja seisoo suihkun alla vettä valuvana.

Tiskiaineenakin pähkinöitä kuulemma sopii käyttää. Kokeilin, mutta tässä kohtaa en innostunut. Tavan tiskiaineilla tulee säihkyvämpää. Tosin olen kokeillut vain ihan muutamia kertoja, joten lienen vähän jäävi tekemään isompia johtopäätöksiä.

Bonuksena tämä viherpipertäjä innostui, kun parista kuoresta löytyi pallero, jonka otaksun siemeneksi, tai siemenkodaksi. Toinen pallukka helisi, joten ehkä se pitäisi rikkoa ja sisältä löytyisi kenties muutama siemen. Toinen ei helissyt, tuhkamuna? Täytyy koittaa idätystä!

Löysin netistä linkin, jossa ohjeistusta oman pesupähkinäpuskan kasvattamiseksi.
 
Lopuksi vielä varoituksen sana. Pesupähkinäpussin tuoksu avattaessa on melko ööh, spesiaali, mutta haju hälvenee kun pallerot aikansa tuulettuvat.

Toilettipussien jatko-osa

Tuli tehtyä toinen ja kolmaskin vessapussi. Viimeisin alkaa olla jo sen suuntainen, joka mielessäni siintää. Kangas on jotain merkillistä kudottua, miniatyyriräsymattoa muistuttavaa juttua, aika paksua ja sen vuoksi osittain tuskallista ommeltavaa, mutta vanha Pfaff hoiti hommansa kiitettävästi kuitenkin. Tämä kappale taitaa jäädä omaan vessankaappiini,koska väri on suosikkini, herkku turkoosi ja pinta mukavan rouhea, tykkään. Sisäpuolelle saksin turkoosia pulia. 90(jösses!)-lukulainen meikkipussini, joka tuli muinoin erään leikkaaliimaaaskartele-mainoksia syytävän postimyyntityrkyn kylkiäisenä, joutaa roviolle.

Ai niin, se toilettipussi numero 2. Ei se oikein natsannut. Tuli liiaksi käsilaukku. Ja mä en ole käsilaukkuihminen ollenkaan.Toinen sankakin piiloutui kuvasta. Mua kiinnostaa tuo mustavalkoinen ohut, aavistuksen joustava sametti, että minkä puljun tekosia tuo on ja onko tämä vanhaa, vai nykypäivän tuote?

Jos joku nyt ihmettelee, miksi tehtailen tämmösiä, niin taka-ajatuksena on tehdä vessapusseja tuonne yrityksen puolelle. Koekappaleita syntyy väkisin ja koitan tietysti löytää niillekin jotain kunniallista käyttöä.

Lopuksi vielä äitimuorin kirpparilöytö, Finlaysonin kyyhkysiä. Hää tempas sen hienouden olohuoneensa seinään ja kyllähän sitä kelpaa kattella.

 

  Ja vielä oma löytöni, joka sekin päätyi äitimuorille. Oranssinpunainen iso kattila. Syötävän värinen yhdistelmä vanhan sinisen kaverina.

Toilettipussikokeilu

Eilisilta meni meikkilaukun tekoa treenatessa. Mulla on puolivalmis mielikuva päässäni mallista ja materiaaleista, eikä tämä nyt ole liki kumpaakaan, eli hommaa pitää vielä hioa, mutta pussukasta tuli kyllä ihan hauska ja kohtuullisen onnistunut silti. Kankaat on uusia ja kuosi kiva, muttei ihan minun näköinen kuitenkaan, joten tämä päätynee lahjajemmaan odottamaan tilaisuuttaan. Sisäpuolella on hennosti vaaleanpunerva pul-kangas. Kaava on nyt "omasta päästä" (he ho he).

 

Tämä on helkkarin hankala kangas kuvattavaksi. Fuksianpunaiset värit menee ihan överiksi ja ruskea näyttää mustalta tai kulahtaneen harmaalta. Saattaa olla kuvaajan kamerankäyttötaidoissakin toki pientä hiomista.

Toinen hippamekko kevättä ootellessa.

Tikkasin toisenkin mekon kun kaavat pyörivät tuossa esillä. Täällä siis ensimmäinen versio. Tästäkin hieman muuttelin helmaosaa, tällä kertaa tein alaosan kokonaan yhdestä kappaleesta ja sivuhalkioilla varustettuna jälleen. Kangas on nettikirpparilta, superherkku. Pitää varmaan tehdä vielä tuo lierihattu samasta kankaasta mekolle kaveriksi. Olispa reteetä esitellä nämä koltut (tai "ihme säkit", niinku puolisko sanos) jossain heinäpellon laidalla, mutta nyt kun ulkona on sata astetta pakkasta, niin saa  tylsikki betoniseinä kelvata.

Lierihattu 70-luvun Ikeasta

Ompelutarmonpuuska jatkuu ja tein lierihatun verhonjämästä, joka on Ikeaa 70-luvulta. Kuosin nimi on Sibylla ja tämä on yksi kärkitriostani, jos pitäisi valita kaikkien aikojen hienoin kangas. Lapsille on jokusia lierihattuja tullut tehtailtua mutta tämä ensimmäinen ihan itelleni. Mies tuumas että käyhän toi nyt ainakin kesällä kakkukuvuksi, kun kahvitellaan ulkona. On se puolisko vaan niin <3
Tästa tunnistatte mut ens kesänä, vaikka olihan se rapalan lippiskin ihan kiva..

Mutsin uus hippamekko verhosta

Jee, pitkästä aikaa ittelleni jotain uutta ja vaikka itse sanonkin, niin olen hitsin tyytyväinen. Hirvitti alkaa silppuamaan kangasta, jota olen hyvän aikaa kypsytellyt kaapissa, etten pilaisi sitä. Mutta. Olen miettinyt, etten halua elämäni terminaalissa havahtua siihen, että kaikki aarteeni jäi hyödyntämättä. Nettikirpparilta muinoin haalimani verho muuttui mekoksi. Sen verran muutin alkuperäistä kaavaa (SK 2/2010), että pidensin kolttua pari senttiä ja jätin helmaosaan sivuille halkiot, koska alkoi epäilyttää salliiko malli riittävästi tapaani harppoa ja loikkia paikasta toiseen. Malli on mukavan armelias keskivartaloröllyköille ja mikä parasta, vetoketju-/nappi-/härpätinvapaa (mä en oikein jaksais nysvätä semmosia vimpaimia mihinkään, ellei ole ihan pakko. Sen verran kiva kaava, että mieluusti voisin toisenkin joskus tehdä samalla.

Kuosista tulee mieleen kalansuomut, vaan mikähän on tämänkin suunnittelijalla ollut mielessä?

Päivän pellavaiset kirput

Tänään tuli heilahdettua kirpulla ja sain saaliiksi läjän käsin kehrättyä pellavanarua ja pellavadamastiliinan. Lappua ei ollut mutta tunnistin liinan Tampellan tuotannoksi. Kuosi (yrttitarha) on Dora Jungin käsialaa. Kolme euroa klassikkoliinasta, ei paha. Mulla on muutama Tampellan pellavadamastia kaapissa "parempina" liinoina, niistä pitäiskin tehdä oma blogipostauksensa.

Hassasin vielä rohkeesti 0,30 euroa pikkuiseen liinaan. Tunnistaako joku tällaisen? Voisi olla pääsiäisen aikoihin hauska jossain pikkupöydällä.