Taas ihan kahvilla

Jatkan kahvikupeista. Tässä meijän juhla-astiasto, röpöpintaista lasia jostain 70-luvulta. Näitä näkee aika usein vielä kirppareilla ainakin vihreenä, punasena ja tämmösenä sinapin värisenä. Nämäkin on sellaista pientä mallia. Mulla on pari kertaa sattunut mäihä ja olen löytänyt omani kirpparilta muutamalla eurolla. Pullalautasia on vaan kolme, niitäkin olis kiva olla se tusina, mutta ehkä nekin joskus nokan eteen tupsahtaa jostain.

Kamerat on nykyään ihan susia. Vai miten sen selittää, et silmiä alkaa kirveltää aina kun näkee ittestään kuvia? Ehkä joku ammattilainen onnistuisi siinä, mutta ei ole nyt tullut aikoihin asioitua sellaisella. Esikko kävi 1-vuotiskuvassa kerhossa, sen jälkeen ei ollakaan oltu missään virallisissa kuvissa. Mä en oikein lämpene sellaisille lakanan eessä kuvatuille studiokuville, lapset jähmettyy siinä tilanteessa (tai alkaa jopa itkemään) ja itekkään mikään luonteva huippumalli ole. No on meistä sentään yks aika hyvä perhepotretti, se roikkuu vaijerilla keittiön seinässä, kun on kerrankin niin onnistunut, että kehtaa katella ja näyttää muillekkin.

Vasemmalta: Tintta, minä, puolisko, Kiljunen ja Tuittu.