Kotitakki, mekkotakki, takkimekko vai mummokolttu?

Kahden vuoden takaisessa Suuri Käsityö-lehdessä on ohje hienoon "taiteilijatakkiin" ja vihdoinkin ehdin tehdä siitä ensimmäisen koevedoksen. Valitsin kankaaksi semikivan retroverhon superherkun sijaan, jos vaikka lopputulos ei olisikaan sopiva, niin ei sitten kirpase kamalasti. Valmis takki on aika jees, mutta ei ihan napakymppi kuitenkaan. Seuraavan version teen kokoa pienempänä. Tässä on nimittäin melko väljä mitoitus, tiedoksi teille jotka aiotte tehdä iltapuhteina kenties oman taiteilijatakin. Tissien kohdalle jäi turhasti väljää, vaikka tein tavallista kaposemmilla saumanvaroillakin. Vastoin alkuperäistä ohjetta tikkasin taskupussit sivusaumoihin ja hihoja pidensin pari senttiä.

Vyön kanssa ja ilman. 

Kyllä mummomekossa on mukavata.

Kohta onkin juhannus taas

Joulun pyhät alkaa olla pulkassa. Aattona pupelsin kalkkunaa ja laatikoita anoppilassa, sitten siirryin mökille ja mammapappalan suuntaan. Tänään kasattiin tänne korpeen vanhempieni kanssa kootut teokset ja päivän rääppiäisistä ei enää paljon joulumuonaa jäänytkaan, onneks. Pukilla oli kovasti kiire ja tänä vuonna se jätti lahjat appivanhempien oven taakse, koputti vain lähtiessäs. Oi sitä serkusten onnea kun tenavat löysivät säkin mummin oven takaa.

IIIIIIK!

Jotain asioita tuli minunkin pajasta tontuille jaettavaksi. Nyt varmaan jo uskaltaa paljastaa? Siskolle ja ystävälle tekaisin enkkulaku-tumput Mallikelpoisen ohjeella. Kiitos vaan tekijälle kaavasta, tosi kivat kädenlämmittimet tulikin! Nämä tumput on joustocollegea, mutta mitenköhän ohje toimii peruspuuvillan kanssa?

 Siskon likat saivat pipon ja kaulurin. Pipon kaavan (sellainen muodikas "lörppä" toki, onhan kummitäti ajan hermoilla) nappasin jostain Ottobresta ja tuubiin nyt ei mitään kaavoja paljon tarttekaan. Kaksinkertainen pötkylä ja väljyys sellainen, että menee pää läpi. Kangas on Metsolan Milkmess-joustocollegea.

Viljo, yksi elämäni miehistä sai takin, samanlaisen mitä omalle jäbälle tikkasin kesemmällä. Kankaat ja vetskari on kirppareilta, välissä kerros ohutta fleeseä ja nopeasti laskin että poikien takeille tuli hintaa noin 5 rahaa. Työtunteja tietysti tuli lisäksi, mutta eihän sellaisia lasketa kun saajana on maailman komein 2-vuotias mies. Menin sössimään kauluksessa kohdistuksessa ja leuan alla on saumoissa pieni heitto. Joulu se vaan tulla jollotti sen verta haipakkaa että virhe jäi korjaamatta. Voi kettu kun ärsyttää se, mutta näillä mennään. Toivon että takin saaja on sen verran suurpiirteinen hemmo, ettei se käyttöä haittaa.

Ja Pukki muisti toki rakasta anoppia. Sain kerran häneltä Martta-lehden "jos vaikka halaut tehdä tommosen hiiri-pyyhkeen". Selvä vihje eiks? Siispä anopille rouva hiiri pakettiin. Otuksen mekko toimii käsipyyhkeenä ja sen saa irrotettua pesua varten. Aika hauska, voisin ehkä mökille tekaista oman hiiren ja sille pari vaihtokolttua tietty. Mekon kankaat on FB:n Lumppulasta.

Alkuperäinen ohje Marttojen julkaisussa.

Mää aina salaa ahmin anopilla Martta-lehtiä. Kaikissa meissä asuu kätevä emäntä.

Lentsun viemänä juhlavalmisteluja

Meitä on riepotellu armottomasti kulkutauti. Hirvee köhä jne. Olen tässä rykimisen ohessa koittanut ideoida esikon synttärijuhlia ja kekkasin omasta mielestäni oikein hyvän idean vieraiden lahjomiseen. Siis kun mun mielestä se ei kuulu ollenkaan synttäreihin, mutta nykyisin kuitenkin lähestulkoon aina lastenjuhlissa vieraat lähtevät kotiin jonkun nyssäkän kanssa ja sattuipa kerran niinkin, että eräs pikkuinen poika pillahti itkuun, kun tajusi ettei meillä ollutkaan vieraille paketteja. Aikani kun nyt pohdiskelin lahjadilemmaa hokasin että määhän teenki niille tonttulakit. Jes! Ja samalla saan hassattua tilkkusilpettä käyttöön. Kaivelin sopivan värisiä siivuja kaappien perukoilta, osa jo jostain puhki kuluneita verhoja, osa tärkissään olevia hienouksiakin, pieniä ja isompia paloja sitä sun tätä.

Yks yö tässä niitä paukutin sitten 9 kipaletta, sen verran mitä kutsukortteja läks maailmalle. Kulkusia en vieläkään omistanut, mutta anopin lahjoittamasta nappikasasta kaivelin lisää kultasia.. no, kullan värisiä nappeja, passaa oikeen kivasti kulkusten virkaan. Nyt tarttis vaan keksiä kui mä laitan nämä jakoon. Jotain pullonpyöritystä ehkä? Ideoita?

Ja juhlien rekvisiitaks virittelin viirinauhoja, koska ne nyt vaan on niin hienoja, minkäs teet.

Punavalkonen syömähuoneeseen ja vihreempi olkkariin.

Ostoslistassa lukee ilmapallot ja tarjoiltavat on vielä suunnittelematta ja hankkimatta. Mut on tässä vielä koko huomisilta aikaa...

Pienen budjetin sohvat

Olen ilokseni huomannut, että alan jo viihtyä aika hyvin olohuoneessani, joka tähän asti, siis neljän vuoden takaisesta muutostamme saakka, on tuntunut jotenkin keskeneräiseltä. Heti pyöreän pöydän tullessa huoneeseen meni vaalea saumoista ratkeileva sohvakin vaihtoon. Huomasin nimittäin Tori.fi:ssä lahjoitetaan ilmoituksen. Siinä oli meidän "uusi" sohva, jonka kanssa tulen juttuun paljon edellistä paremmin. Ruskea nahkasohva nojatuoleineen on mukavasti patinoitunut, pari nappiakin puuttuu, mutten anna sen häiritä. Eikä hinta paljon kirpaissut, hakemisen vaivalla lähti.

Vanhan sohvan sisuksista silppusin talteen muutaman muhkean vanutyynyn, tikkasin päälle puuvillakankaan ja sen päälle vielä retroisat tyynyliinat.

Sohvista tonttujuttuihin. Päiväkotiin sai tuoda tonttulakit ja minä sitten edellisenä iltana (yönä) tikkasin pari enshätään, kun minkäänlaista tonttuvarustusta ei jostain syystä kaapeissa kierinyt. Kulkusiakaan ei ollut jemmoissa, mutta melkeen samahan on anopin antaman nappiläjän kultakimmellysnapit. Kyllä niistäkin joku kilinä irtoaa kun oikeen joulutontun raivolla vispaa. Ehdin tikkaamaan vain pari tonttukotsaa ja ainakin yksi pitäisi vielä ehtiä jouluksi askartelemaan, että ainakin kaikki tämän talon pikkutontut saisivat virkahattunsa pyhiksi käyttöön.

Lopuks vielä tämän päivän kirput. Tylsähkö, käytännöllinen saalis, mutta tulee niin tarpeeseen ettei tosikaan, jäbälle huppareita ja pari paitaa. Edelliset on hajonneet atomeiksi ja  vielä jäljellä sinnittelevätkin ikään kuin kutistumaan päin uhkaavasti.

Hienokuntoinen puolalainen emalimuki lähti neljällä eurolla. Mökille meinasin viedä kahvikupiksi ilostuttamaan aamun rähmäisiä silmiäni. Tämmösiä tarttee saalistaa lisää.

 

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Hokasin, että pyöreä pöytäni tarvitsee valoa, kun siinä jotain touhuilee. Helpointa olis tietysti ollut hakea sopiva valonlähde vaikka tosta ruåtsalaistuontisesta sisustusvimpaintavaratalosta, mutta eihän siitä olisi saanut sitä hykerryttävää saalistusvieetin tyydytystä, mikä tulee vanhoja nostalgisia romuja metsästäessä. Siispä Tori.fi ja hetken kyttäiltyäni löysin keltaisen peltiaurinkoni olohuoneen nurkkaa kaunistamaan. Kävipä vielä niin tuuri, että valaisimen myyjällä oli asiaa meidän suuntaan ja sain lamppuni suuremmitta vaivoitta melkein kotiovelle. Nyt vain nuo kaikki muut kodin valaisimet särkee silmää, tylsiä nykyajan virityksiä. Ehkä nekin menee pikkuhiljaa vaihtoon sitten joskus. Ihan suotta en kuitenkaan viitti toimivia ehjiä lamppuja laittaa pois, joten kärsin noita nyt toistaiseksi.

 

Hyvin passaa noi kulmikkaatkin liinat pyöreelle muodolle. Tämä sporttinen liina ehti olla pöydällä kymmenen minuuttia, sen jälkeen se oli ketsupissa.

Makuuhuoneesta löytyy kanssa kirpparilamppu, veikkaisin vähän vanhemmaksi sitäkin, mutta varmaksi en osaa sanoa. Kukaan ei ole ehtinyt hinkata hintalapun jämää pois...

Huomenna onkin pyhä, hyvää isänpäivää kaikille isukeille!

Pyöreän pöydän eukko

Siitä on aikaa, kun tämä eukko on jonkun huonekalun kotiin raahannu, mutta nyt iski salamana ottaan tunne, että nyt just on saatava pyöreä pöytä, koska onhan rikos että tuolla kaapissa muhii satakymmenentoista raastavan upeaa pyöreää liinaa vuodelta kolmiomehutetra ja kurkkumopo, eikä niillä ole arvoistaan esilläolopaikkaa. Alkoi missio Pöytä. Selasin tovin Huutista ja Toria ja huhuilinpa pöytääni paikallisella fb-kirppikselläkin. Eilen äitimuori sitten vinkkasi että tossa meidän lähimmällä kivijalkakirpulla on pari pyöreää pöytää. Sinne viivana siis ja siellähän se pöytä tätä emäntää odotteli. Täydellisen kokoinen, jatkettava puinen nelijalkainen vanha peli, joka ryhdistyi komeesti kun kotona näytettiin sille vähän ruuvimeisseliä ja pölyrättiä. Tuolejakin tuli neljä ja päälliset näyttää sen verran hyvin palvelleilta, että ne meinaan vaihtaa jossain välissä kun vaan ennätän (eläkkeel sit?).

Pöytä sai paikan olohuoneen puoliskosta, joka on jotenkin jäänyt heitteille. Monta neliötä joissa tähän asti on lähinnä säilytetty pyykinkuivaustelineitä. Eli nyt te emoset, jotka meille tulette laumanne kanssa, teidän(meidän) ei tartte enää juoda kahvejanne seisten muksuparven vallatessa ruokapöydän vaan me vanhukset voidaan siirtyä imeksimään sumppia tähän.

Noita Toreja summuita selatessani mietin, et miks kenenkään tarttis ostaa mööpeleitä uusina? Pelkästään esim. ruokapöytiä on kaupan Varsinais-Suomenkin alueella satoja.

Sain tässä yhtenä päivänä kukkia (kuvassa) yhdeltä ihastuttavalta äippäihmiseltä, kiitoksii Laura!

Sata muuttujaa

Olen tässä muutaman viikon järjestellyt muutamia muuttujia. Sain palkkatöitä, nuoremmat ipanat aloittivat päiväkotielämän, ekaluokkalaisen kanssa opetellaan yksinolemista kotona, puhelimen käyttöä ja kellon lukemista läksyjen ohessa. Raparperimaan ripustan narikkaan ihan pian. Yrityksen perustaminen ja kaikki siihen liittyvät toimet ovat olleet opettavaisia ja mielenkiintoisia ja harmittaa tietysti, että tässä tilanteessa ei riitä enää aikaa ja potkua sen pyörittämiseen. Yrittäminen vie tolkuttomasti aikaa ja ajatuksia, asiat pyörii päässä pyhinä ja öisinkin, huonot ja hyvät. Yrityksen pitää erottua, olla koko ajan liikkeessä, näkyvillä ja saatavilla samalla, kun ihmisten ostovoima heikkenee taloustilanteen takia. Hattua nostan kaikille jotka siihen kykenee ja erityisesti heille superihmisille, jotka tekevät sen perheenpyörityksen lomassa. Minä en ole erityisen murheissani, sen sijaan huokasen helpotuksesta ja nautin ajatuksesta että voin illalla nukkumatin vierailtua heittää koivet sohvan päätyyn ja tuijottaa hömppäohjelmaa sen sijaan, että miettisin googlemainonnan avainsanoja, verotilejä, tukkutilauslistoja jne jne.

Sitten taas kevyempään asiaan. Kirjoitan tätä, parhaimassa paikassa, mökillä. Tänään lämmitettiin sauna ja likat kävivät siellä vuorotellen polskimassa pesuvadissa mun kanssa ennen miestenvuoroa. Sauna on pienenpieni ja siksi perheen pitää käydä siellä porrastetusti. Mukavaa huomata, että lastenkin kanssa pystyy pikkuhiljaa jopa nauttimaan saunomisesta, kun pieninkin osaa jo kiivetä keskilauteelle vallan näppärästi ja istuu siinä melko rauhallisesti vesiämpärin kyljessä leikkimässä.

Saunan jälkeen siirrytään lösöttämään tuvan sohvalle ja nyt kelpaakin perunoida sohvalla, kun sain tikattua vihdoin patjojen päälle uuden kuosin. Alkuperäinen oli myrkkyä mun esteettiselle silmälleni. Vaalea, ysärihtävä kuvio, mitäänsanomaton huoneen ankeuttaja. Tässä päivitetty sohva. Kangas on tukevaa, karkeaa ja ehkä jotain villaa seassa? Tein hiukan väljän, jotta päällisellä on varaa kutistua hieman, sillä en tietenkään innostuksissani malttanut esipestä tyykiä. Tyynynpäällisiäkin vähän uudistin samalla.

Ja tässä vielä se vanha mitäänsanomattomuus.

Vielä pari pientä juttua. Alussa kerroinkin Kiljusen ja Tuitun aloittaneen päiväkotielämän. Päiväkoti järjestää lapsille Suomen Ladun Metsämörritoimintaa, eli mukulat pääsevät metsäretkille opiskelemaan luonnon ihmeitä. Mukana tenavilla kulkee reppu ja repussa peba-alunen suojaamaan kankkua kun piltit istahtavat mättäälle haukkaamaan evästä. Sellainen piti siis hommata ja sen sijaan että olisin ostanut sellaisen muutamalla eurolla lähimmästä kaupasta, piti sekin tietty väsätä ihan itte ja sitä vartenhan juurikin mä olen jemmannut pul-tilkkuja kaapissani n-vuotta. Sopivasti sattui vielä löytymään tilkkuja teemaan sopivilla kuoseilla, kulmatilkuissa taitaa olla Metsämörri itse.

Vaihtokuteille piti kans saada naulakkoon kummallekin kassi. Kiljusen romppeet pakkasin muinoin Ikean kettukankaasta tekemääni nyssäkkään ja Tuittu sai kassin kummitädiltä saamastaan leppiskankaasta, Ikeasta sekin. Sisäpuolen pilkkukangas on ystävän kirpparilöytö mulle ja se halusi ehdottomasti päästä leppiskankaan partneriksi.