Päivän heräteostos

Heilahdettiin koko kööri yhellä Turun kirpulla tänään, kun sinne suunnalle oli muutenkin asiaa ja jos olisin rikas, olisin ostanu sieltä törkeen hienon superkuntosen ritarikattilan, kalakattilan tai jonkun muun hienon retroklassikon, mutta koska olen köyhä kurjimus, piti tyytyä pikkasen vaatimattomampaan. Tässä uus piparipurkki, Erik Koldia. Sit viikon vinkkinä, älkää tehkö niinkuin rakas äitimuorini (terkkuja vaan mammalle jos luet tämän <3 ), että alkaa putsaamaan tämmöstä kuviollista muovipurkkia kynsilakanpoistoaineella...

Jos joku huonekasviasiantuntija tätä lukee, niin kuulisin mielelläni, mikä tämä köynnöstävä(?) pilkullinen rehu on laatuaan. Huomasin tänään, että se on innostunut kukkimaan. Kuvassa sormi tulitikkuaskina ja kuten siitä voi päätellä, aika pieni kukka tällä rehulla.

Essu ja käsveska

Onnee vielä kerran sinä ihkuli supermama jolle tekaisin lahjaksi essun. Niitähän ei voi olla perheen emolla liikaa ikinä. pistin puoliksi vanhan Finlaysonin liinan ja tein sitten innostuksissani essuja kaks kappaletta oikein. Tässä toinen, jonka loppusijoituspaikkaa vielä arvon. Yläasteen kuvaamataidon ope joskus sanoi, että mulla on absoluuttinen värisilmä. Vieläköhän se olis sitä mieltä?

Ja se käsveska. Tai olkalaukkuhan toi oikeastaan on ja ihan mukavan kokoinen sikäli, kun pitää aina raahata kaikennäköstä roinaa mukana, vaippoja, varavaatteita ym. mihin sitten menenkin. Mutta ei tuo lopulta NIIN iso ollut, mitä lehden kuvasta luulin. Amy Butler-kassin kaava löytyy SK 3/12 lehdestä. Kangas on sama, josta tein aikaisemmin mökkisäkin. Vieläkin sitä jäi pikku siivu. Ja jos joku vaikka sattuis tietämään kuka tämmöstä kuosia on tehnyt ja koska, niin saa kertoa mullekki! Nuo Amy Butlerin kuosit on oikeen söpöjä ja raikkaita, mutta mä tykkään ehkä enempi vähän räväkämmistä.

Sisälle tein taskun, tommosen läpän ja harjoittelin vetskarin laittoa tavalla, jota en ennen ole kokeillutkaan.
Sisus on vanha pöytäliina sekin, tais olla Finlaysonia kans.

Lokakuun loppu

Eilen lykästi. Juuri kun olimme lähdössä mökiltä kotiin, bongasimme maisemista hienoja eläimiä tontin kulmilla. Kaivelin nopeasti kameran jostain kassin pohjalta ja sain räpsittyä muutaman kuvan. Olennot polskivat häiriintymättä, sen verran kaukana olimme.

  Alla olevat ovat pyökkejä. Olen ne siemenestä kasvattanut muutama vuosi sitten ja suurin on jo melkein itseni korkuinen. En tiedä ovatko pyökit jänisten suosiossa talvisin, mutta ainakin toistaiseksi jyrsijät eivät ole kiinnostuneet taimista. Toivottavasti onni jatkuu.

Yksi haave on saada metsä kukkivaksi alppiruusuilla ja atsaleoilla. Niitä on myös aika helppo kasvattaa itse siemenistä, olenhan itsekin onnistunut. Rhodojen kukintaa saa odottaa jonkin aikaa. Vanhimmat itse kylvämäni rhodot ovat saman ikäisiä eskarilaiseni kanssa. Tänä kesänä yksi atsaleoista kehitti nupun. Kukkaa en ehtinyt harmikseni näkemään, koska H-hetki osui sopivasti viikolle jolloin en ollut paikalla.

Yllättäen sain viikonloppuna kulhollisen suppiksia. Niitä siis tuli sittenkin. Ei paljon, mutta muutaman sopan verran nyt kumminkin.

Me eletään taloudellisesti epävakaata aikaa. On suunnitelma A, suunnitelma B, varasuunnitelma C. Yksi vaihtoehto tiukan paikan tullen on muuttaa mökki vakituiseksi asunnoksi. Se vaatinee ainakin paperinpyöritystä, porakaivo pitäisi tehdä, rakennus pitäisi eristää lisää jne jne. Ehkä vähän varovasti jopa toivon sellaisia "huonoja uutisia", se saattaisi olla alkusysäys jollekin uudelle ja paremmalle, jonka päättämiseen ei ainakaan ihan vielä rohkeus riitä.

Mökkisäkki

Sain sen vihdoinkin tehtyä, siis jättisuuren säkin mökkiromppeille. Tämän lauman kanssa reissatessa vaatteita, pyyhkeitä, vaippoja ynnä muuta pitää kuskata mukana hirveitä määriä ja olen jo kauan aikaa miettinyt, että jottai tarttis tehdä sille, että nyt kannamme mukanamme joka kerta 147 kauppakassin kokoista nyssäkkää, ja perillä sitten arvotaan, kenen sukat oli missäkin ja minkä kassin pohjalla olikaan ruokalaput. Surrur-Tee oma Marimekkosi-kirjassa on hyvän kokoinen nyssäkkä tällaiseen tarpeeseen. Joskus lainasin sen kirjastosta ja tein kokeeksi sellaisen yhdestä Ikean kankaasta. Se tomii nyt lastenhuoneessa puujunarataosien säilytyspaikkana.

Tässä mökkisäkki. Kangaskin on aikast komee. En tiedä kenen valmistama, mutta hitsin tukevaa puuvillaa ja luultavasti aika vanhaa (mutta taas kerran hyvin säilynyttä). Sisäpuolella on niinikään vanhaa (satiini-) puuvillaa, kun löytyi just eikä melkein sopivan kokoinen pala tuohon. Alemmassa näkyy sisäpuolen kangas ja lentokone toimii tulitikkuaskina.

Melkeen vois vielä tikata kolmannenkin tämmösen. Meinaan sulloin tuonne pienimmän vaatteet ja kestot viikonlopun tarpeeseen ja niistä se melkein täytty tuokin.

Tablettikotelo eräälle nuorelle neitille

Yhdet synttärit on taas merkattu kalenteriin lähitulevaisuuteen ja kun sankarin äiteeltä tiedustelin lahjatoiveita, niin tablettikotelo olis kuulemma tarpeen. No, semmonen siis. Värillä ei väliä, kunhan on pinkkiä. Kaivelin kaapista Ikean legendaarista kettukangasta ja toivon, että metsänelukka puhuttelisi sankaria. Kotelon pinkkiysaste ei ole huima, mutta arvelin, että eläimellinen kuva voisi kuitenkin olla leidin mieleen. Pikku moka meinas sattua siinä, kun tajusin vähän liian myöhään, että läpykkä, jolla systeemi suljetaan, osuu juuri oravan naamaan. Siinä kohtaa piti tehdä hätäratkaisu, kun en jaksanut alkaa purkamaan hela hoitoa ja tein pienen taitteen läpyskän päälle. Tekevälle sattuu, minkäs teet.

Hirveen aikasin tenavat aloittaa näitten vimpaimien käytön. Meille vanhuksillekki esiteltiin ennen eskarin alkua infotilaisuudessa koulun tarjoiluvaunu jolla kuljetetaan tabletteja luokasta toiseen. Siis eskarissakin. Kohta tenava saa opettaa mutsille tietotekniikkaa.

Kukertava kolttu

Tikkasin valmiiksi simppelin mekon itelleni kaavalla, joka jostain syystä pomppailee ajatuksiin silloin tällöin. Ompelin mekon kahdesta kappaleesta (ohjeessa tosin oli etu- ja takapuoli keskeltä kahtia, mutta tajusin sen vasta kun olin jo saksinut omat kappaleeni). Tässä ei ole vetoketjuja, eikä muitakaan hilavitkuttimia (no, ohje neuvoi laittamaan vyötärölle kumpparikujan, mutta sekin nyt jäi kaikessa laiskuudessa tekemättä), ei edes minkään sortin muotolaskosta löydy. Mekko on sen verran väljä, että siihen vain pujahdetaan sisään. Vaikka vaate onkin vähän kaapumainen, tykkään silti. Ja onhan se mukavan armollinen  keski-ikäistyvälle triplasynnyttäjälle.. Kovin on syksyinen väri kankaassa. Valitsin vähän hiutuneen lakanakankaan, sellaisen ihan kivan, mutta joka ei niin kauheasti kirpaisisi, jos vaikka tekele ei olisikaan ollut mieleinen. Siltä varalta, että joku nyt inspiroitui, niin kaava löytyy SK 4/13 lehdestä. Vyön nappasin takistani, sellainen pitäisi vielä tehdä mekolle kaveriksi.

Tiputakki

Tässä parin illan puhteena ipanan takki Ikean lintukankaasta, jota joskus ostin siivun ihan vaan, koska se oli niin kiva kuosi. Nyt päätin tehdä siitä jotain. Tämä on kesäversio, eli ei kummempaa toppausta, pelkästään päälipuolen paksu puuvilla ja sisäpuolen vuoriin hävitin naapurilta saamani palan jonkinlaista verkkarikangasta. Tuokin oli sellainen "mahtaako tälle tulla koskaan käyttöä" -kangas (se verkkari siis), mutta tuohon se olikin oikein oivallinen. Sekin käy lämpimästä kerroksesta, kun ei ihan ohutta ole kuitenkaan. Mä olen sitä mieltä, että semmosta kangasta ei olekaan, mille ei olisi jotain sijaa missään. Aina välillä tosi oudotkin kappaleet yhtäkkiä ovatkin tarpeellisia. Niinku vaikka aiemmin postaamani linnanneitohamonen ysäriverhoineen.

Tiputakki ei jää tähän huusholliin, vaan menee hetkeksi lahjajemmaan. Mutta en paljasta että kenelle tuo liikahtaa, saatte te hullut jännitystä elämäänne :P

Huomatkaa värikoodatut nepparit. Tää on isiä varten, kun niille pilttien pukeminen on aina vähän hapokasta jotenkin.