Pääsin karkaamaan vielä kirpparillekkin ja tulin takasin uuh ihhanan suklaanruskean priimakuntosen emalikattilan kanssa. Puoliskolle en viittiny mitään edes sanoa. Nostin sen kiiruusti tonne muitten kippojen sekaan ja olen niinkuin se olis ollut siellä aina. Mitään en tunnusta. Eikä siinä vielä kaikki.Yhdessä loossissa kaiken ryjän keskellä pilkotti aarre, pätkä Finlaysonin Samettikukkaa. Naaaaam!
Ei taida sinunkaan mies lukea blogia. Mää kans jätän löytöjä kertomatta tai pudotan hinnasta kolmanneksen. Jos mun mies lukis mun blogia, se varmaan kauhistuis ku tajuis, että kuin paljon mää sitä tavaraa meille raahaan. :-D
VastaaPoistaIhana kattila! Samettikukkaa on mullaki, se on nättiä.
:)))) ei lue ei. Mun äipällä on pöytäliinana Samettikukkaa pinkkinä ja minulla ennestään verhot tuon uuden siivun lisäksi. Kaikki on ihan mielettömäs kirkkaissa väreissä. Superlaatua. Tekis mieli saksia tuosta joku kietaisumallinen (essu-) mekko. Kietaisuna siksi, että vaate pysyisi sopivan kokoisena vararenkaan vaihteluissakin.
VastaaPoista